välähdyksiä

Loppu

2006-12-22T14:54:00.000+02:00

Tämä blogi on liittynyt mun pestiin piirinjohtajana. Halusin valottaa tätä pestiä ja ylipäätänsä sitä mitä piirihallitus tekee. Halusin hieman myös tehdä pihaa ja piirin hallintoa inhimillisemmäksi ja lähestyttävämmäksi luottiksille ja lippukunnille. En osaa arvioida onnistuinko vai en, ehkä sinä lukijana osaat.

Mun on yleensä helppo pukea ajatuksia tekstiksi, ja siltäkin kannalta tämä blogi oli mulle luonteva. En ole halunnut tästä henkilökohtaista tilityspäiväkirjaa, mutta en myöskään mitään piirin virallista äänitorvea tai päätöspöytäkirjaa, vaan olen halunnut että mun henkilökohtainen äänensävy tuntuu tekstin läpi.

Joskus on toki ollut hankalaa olla kirjoittamatta sellaisista asioista jotka on ollut juurikin mulle tärkeitä, pinnalla tai vaivanneet suuresti.

Piirin - hallituksen, pinen ja muiden elinten - päätöksiä ei ole voinut kommentoida ennen niiden julkistamista muita kanavia pitkin, eikä aina sen jälkeenkään, koska piirinjohtaja ei voi jälkikäteen toitottaa omaa eriävää mielipidettään siitä mitä piha tai vaikkapa pine on päättänyt.
Henkilöstöasioita tai piirinjohtajan elämään kuuluvia kenties vaivalloisia juttuja ei ole voinut tällä foorumilla puida, enkä omia epäonnistumisia tai onnistumisia ole halunnut tai usein voinutkaan noista em. syistä ruotia.

Mun pesti loppuu virallisesti 9 päivän päästä, vaikka tuntuukin että oikeastaan se loppui jo lokakuussa. On siis aika sulkea myös tämä blogi.

Se on hieman haikeaa, sillä kahden vuoden aikana olen tehnyt jotakuinkin 120 julkaistua blogipostausta (ja jokusen julkaisemattoman). Täällä on - ainakin hakukoneen mukaan - ollut jopa kävijöitä, joille kaikille erityisterkut nyt lähetettäköön. Bloggaus on ollut kivaa, ja saattaisin kuvitella pitäväni jotain toistakin blogia joskus, johonkin toiseen asiaan tai jopa partiopestiin liittyen.

No, se on joka tapauksessa hämärän peitossa, ja hyvä niin. En tiedä vielä jatkanko partiossa, ja jos, niin missä pestissä. Just nyt ajattelen että olen onnellisempi ilman partiota mun elämässä. [Huomaan, että ainakin vähemmän stressaantunut. :)]

Rentoa joulunaikaa ja tarmoa vuoteen 2007.

kalle
.
edit 3 tuntia myöhemmin: Pakko päivittää vielä. Postiluukusta oli näköjään kolahtanut aivan superi kortti espoolaiselta pj-porukalta. Riemukas lehdistä leikeilty sana- ja kuvahärpäkkä ja ilahduttava viesti. KIITOS.

dagen efter

2006-12-06T23:24:00.000+02:00

Jos valmistuu noin dekadissa maisteriksi, niin kyllähän sitä pitää juhlia. Ja on sitä juhlittukin. Oli partiolaisia ja muita ystäviä, kaikki tärkeitä.

Viime viikolla tajusin, että syksyn aikana (ja myös jo aiemmin) olen enemmän tai vähemmän juurikin samojen tyyppien kanssa jutellut mun piirinjohtajapestiin liittyvistä asioista.

Olen saanut konkreettista apua, hyviä neuvoja, tukea, peilauspintaa, ja myös ihan perinteisesti tilittää empaattisille kuunteleville korville. Se on ollut tosi tärkeää, eikä tätä hommaa olisi mitenkään jaksanut ilman sitä. Kiitos ystävät.

Ei kai olekaan ihme että mun ei-partio-tyttöporukka on jo perustamassa Antipartio-liikettä. Suunnitelmissa on iskeä sinisten spraymaalipullojen kanssa sudariretkelle ja päästää kaikki kärsivät sudenpennut puolijoukkueteltoistaan vapauteen, luullakseni jotta ne ei joutuisi tähän putkeen. Kiitos rakkaat. :)

No juu, olen tottakai silloin tällöin miettinyt mitä kaikkea olen partiolta saanut. Listahan on hirvittävän pitkä (enkä pysty mitenkään vielä tätä pestiä ja sen +/- antia järjellisesti listaamaan, toisen kerran sitten). Ihan kärkipäässä on kutenkin aivan varmasti kaikki tärkeät ihmiset: mun toinen perhe lisäpikkuveljineen ja mosan mökin asukkeineen, ja kaikki lippukunta-, piirin viestintä- ja muiden partiopestien varrella kertyneet ystävät. hurjaa. olen kovin, kovin onnekas.

Partihommissahan kertyy helposti kymmenien kavereiden joukko: on samassa toimikunnassa toimivia, saman lippukunnan tyyppejä ja muita joiden kanssa kulloinkin tekee yhteistyötä. Helposti sitä jumiutuukin siihen harhaan, että yhteydenpidon takia ei tarvise nähdä vaivaa: niitä tyyppejähän näkee muutenkin harva se päivä, tai vähintäänkin sähköpostit lentää puolin ja toisin.

Mutta lapset, jos yhteydenpito perustuu vaan kulloinkin ajankohtaisiin asioihin, se jää pestin tai projektin loputtua helposti kokonaan, tai kutistuu pariin kaffe-hetkeen. Mulla ainakin partioasioiden ulkopuolinen yhteys helposti unohtuu kaiken partioarjen pyörityksessä. Onneksi sellaiselle yhteydenpidolle pitäisi tästä lähtien olla enemmän aikaa: TJ 0 pakollista partiotapahtumaa. :)

.

luopumisia ja jäähyväisiä

2006-12-02T16:54:00.000+02:00

viime aikoina olen jättänyt jäähyväisiä, tehnyt monia asioita viimeistä kertaa, ja surullista kyllä, luulen että myös tavannut monia ihmisiä viimeistä kertaa. On vaikea luopua jostain joka on ollut iso osa mun elämää viimeiset kaksi-kolme vuotta.

viime viikonloppuna oli viimeinen partioneuvosto. se oli hyvä kokous, asiat menivät eteenpäin, tuntui että hyvässä järjestyksessä ja suunnitellusti.

uusia piirejä varten hahmoteltiin aikataulusuunnitelmia, ja todettiin että nyt se työ alkaa. monet odottivat ensi vuotta toiveikkaina ja täynnä tarmoa. kaikilla ei tietty ollut näin toiveikkaita tunnelmia. Uudistusta vastustaneet piirit olivat kovin hiljaa kun asiaa käsiteltiin.

On tietysti luonnollista että ei ole intoa puhkuen suunnittelemassa piiriuudistuksia vain viikko päätöksen jälkeen, jos on voimallisesti kannattanut toista kantaa. Toisaalta, tämä päätös ei varmasti tullut yllätyksenä piirinjohtajille tai -hallituksille, olihan asiaa puhuttu ja eri piirien mielipiteitä ja kantoja ollut esillä aina elokuusta asti.

No, on inhimillistä että hanketta vastustaneet partiolaiset tarttevat jonkin kohtuullisen toipumisajan. Toivon kuitenkin että sen ajan jälkeen hekin voivat jollain tapaa todeta että demokratia rules - vaikka päätös ei minua miellytä, se on silti yhteinen, ja jos nyt en aivan fanfaareja soita, niin se kuitenkin sitoo myös minua ja minunkin on toimittava sen mukaisesti. Uskon että se on vaikeaa, mutta varmasti useimmat ovat kuitenkin riitävän vahvoja luopuakseen - jostain rakkaastakin - ja alkavat rakentaa uutta.

Piirileirikävely

2006-11-02T20:18:00.000+02:00

Pakko kirjoittaa ennen kuin kadotan tän hyvän fiiliksen. En ole sitten syyskuun alun ollut näin positiivisissa partiofiiliksissä. [Joo, tarkistin kalenterista. Oon syksyn ajan jopa merkinny iillä kalenteriin ne päivät jolloin itken partion takia. Niitä oli paljon.]

Mutta siis, eilen oli pitkästä aikaa tosi jees. Olin kävelyllä piirileirin johtajan kanssa, ja puhuttiin leiristä. Staabi on melkein koossa, Vartio-ohjelmasta ja taloudesta vastaavat tyypit vielä puuttuu, ja ehkä jokunen muukin, mutta pääosin jengi oli koossa. Musta ainakin porukka vaikutti niin pätskyltä ja hyvältä porukalta että oon tosi luottavaisin mielin leirin suhteen. Siitä tulee hieno! Leirinjohtaja E:llä oli myös hyvä fiilis leiristä, ja ensimmäinen staabin varsinainen kokous on joskus loppusyksyn aikana. Oon iloinen ajatellessani että nyt ne pääsee ideoimaan ja suunnittelemaan leiriä, kehittelemään hurjia visioita, pyyhkimään yli toisia ja fiksaamaan parempia tilalle. Se on siistiä.

Sitten löysin vielä eilen leirin tukiryhmälle puhiksen, muun muassa viimeisimmät Väiskin ja Kerkän leirinjohtajathan on lupautuneet oleen tukena, mutta nyt sillä jengillä on puhis. Siltäkin osalta homma on siis hyvissä käsissä, sikäli kuin piha hyväksyy sekä noi staabit että tukiryhmät parin viikon päästä.

Edit: tää on muuten julkaistu vasta perjantaina, vaikka toi päiväys näyttääkin postauksen aloituspäivää torstaita.
.

kogi vähintäänkin tauolla

2006-10-26T22:28:00.000+03:00

Tänään piti olla tapaaminen mun kogi-ohjaajan kanssa [en vieläkään kirjoita sitä oikein.. taas miinus]. Totesin että se taitaa olla ajanhukkaa: en jaksa enkä pysty, ja tuntuu ylipäätänsä turhalta miettiä jotain kogi-projektia. Eikä mua kiinnosta ne nappulat.

uusia partioblogeja

2006-10-23T23:46:00.000+03:00

Olen löytänyt kaksi uutta partioblogia:

Vimman, eli EPT:n vaeltajaleirin blogi Römpsä: http://rompsa.blogspot.com/
Kiva seurata leirin etenemistä blogista. Kuulostaa myös eri hauskalta leiriltä. :D

Samoin Tapiolan Kelovartijoilla on oma blogi: http://www.lpk.partio.fi/papa/keva/blog/
Tätäkin päivitetään aika usein, on musta hauska tapa pitää jengiä tietoisena siitä mitä puuhataan.

Oon blogifani.

En ole enää ehdolla piirinjohtajaksi

2006-10-19T18:13:00.000+03:00

Osa teistä on varmaan jo lukenutkin joko täältä tai huomannut piirin nettisivuilta, että en ole enää ehdolla piirinjohtajaksi. Things change.

Piirihallitus on syksyn mittaan keskustellut useasti uudesta Partiotalosta ja sen neuvotteluprosessin kulusta. Näiden keskustelujen myötä on selvää, että minun olisi vaikeaa toimia tämän piirihallituksen puheenjohtajana ensi kaudella. Mitään riitoja tai sellaista meillä ei kuitenkaan ole ollut.

En siis enää halua jatkaa tässä vapaaehtoispestissäni seuraavaa kahta vuotta. Olemme piirihallituksen jäsenten kanssa yhtä mieltä, että se on hyvä päätös sekä minun että hallituksen toiminnan kannalta, ja sitä kautta varmastikin eduksi myös koko piirille.

Mun tunnelmat on aika kahtalaiset. Tulen varmasti kaipaamaan monia juttuja pihasta ja tästä pestistä. Toisaalta on myös paljon sellaistakin, josta eroon pääsemisestä olen ihan tyytyväinen ja jopa helpottunut. Joka tapauksessa tämä syksy jää kyllä mun henkilökohtaiseen historiaan erityisen suurten alkujen ja loppujen aikana.
.
Kalle

2006-10-16T23:44:00.000+03:00

tänään tapahtui kaksi isoa asiaa.

palautin gradun ja vetäydyin piirinjohtajaehdokkuudesta.

.

neljätoista päivää

2006-10-08T23:55:00.000+03:00

siis meillä on kolme - kolme! - ehdokasta piirinjohtajaksi.

Varmaan ei koskaan ole ollut näin montaa. Puhumattakaan että ne on kaikki piirihallituksesta. :)
Hyvä homma noin demokratian kannalta, tulee varmastikin mielenkiintoinen vaali. [tulis vaan nyt niitä varajohtaja-ehdokkaitakin..]

Toisaalta tää kyllä pistää myös ajattelemaan.

Joko mä olen universumin huonoin piirinjohtaja [tietenkin siis just universumin], tai sitten mä olen onnistunut antamaan tästä pestistä tosi hyvän ja mielenkiintoisen kuvan, kun tähän on niin paljon ehdokkaita.

No joo, vakavasti puhuen, tilanne on mulle tietty aika hämmentävä, kun noi muut ehdokkaat on juurikin meiän pihasta. Mut varmasti molemmat on miettineet tarkaan ja pitkäänkin ehdokkuuttaan, ja uskon ja toivon että ne syyt kallistuu enemmän tän pestin vetovoimaisuuden suuntaan kuin mihinkään "pelastetaan piiri kallelta-operaatioon". (josta tietty päättää lippukunnat ja peejiit.)

Mutta joka tapauksessa, onneksi tää hämmennys ja jännitys kestää enää kaksi viikkoa. :D Ja kun löytyis nyt joku fiksu varajohtajaehdokas tai pari niin stressikin pienenis puoleen.

Kalle

Ps. jos haluaa, niin www.papa.partio.fi/vaalit -sivuilla on ne nimet ja muuta.
.

2006-09-29T00:17:00.000+03:00

Olen nyt pijo-aikanani ajatellut aika paljon palautteen antamista, sekä positiivisen että rakentavan. Etenkin jälkimmäisen antaminen on tosi vaikeaa, ainakin siten että se toinen ottaa sen ihan vaan kehittämisajatuksena vastaan.

Usein hyvääkin tarkoittava palaute jotenkin kääntyy ihan nurinkuriseksi jos sen sanoo väärin päin, vaikka vaan taitamattomuuttaan. Tai vaikka kuinka yrittäisi olla rakentava ja positiivinen, siltikin toinen voi helposti vastaanottaa sen moitteena tai negatiivisena palautteena, vaikka niin en todellakaan olisi tarkoittanut. [En nyt tarkoita että juurikin tänään tai viime viikolla olisi niin tapahtunut.]

Sain nimittäin tänään sähköpostin, joka oli jotenkin niin mukava ja kertoi että joo, hyvin menee, että olin hyvällä tuulella koko loppupäivän.[Ei, siinä ei edes sanottu että olen kaunis ja älykäs. Omituista, eikö ? :D ]

Muinoin Hepun päätoimittajana ollessani opin, että kiitos ja positiivinen palaute on tosi tärkeitä ja motivoivia kirjoittajalle [mikään ei ehkä hivele kirjoittajan sydäntä niin paljon kuin se että joku kehuu sun tekstiä.. ] Jos antaa pelkkiä parannusehdotuksia, kirjoittaja saa sen kuvan että teksti on tosi huono, vaikka muuten se olisikin tosi hyvä. Pitää siis sanoa - yksityiskohtaisesti - että mikä siinä tekstissä oli myös hyvää.

Olen nimittäin huomannut, että mä alan usein automaattisesti keksiä mitä jossain hyvässäkin ideassa tai jutussa voisi parantaa, mitä siinä voi olla riskinä ja miten niitä voisi jo etukäteen välttää. Silloin idean esittäjälle ehkä tuleekin aivan väärä mielikuva - siis että juttu ois kokonaisuudessaan huono - vaikka mä vaan koetin entisestään parantaa sitä!

Niinpä olen tietoisesti koettanut soveltaa tota Hepun palaute-oppia nyt myös piirinjohtajana ollessani, vaikka usein tuntuukin että en todellakaan tiedä miten voisin kyllin kiittää ja kehua kaikista niistä loistohommista joita meilläkin tehdään. [Kun se "rahana tilille, kiitos", ei oikein toimi tässä partiossa.] Ja kun tottakai usein keksin niitä karikoita ja parannusehdotuksia, niin toivon että olen myös onnistunut välittämään sen oikean tunteen, että joo, hyvin menee.

kalle

ps. Huomenna pineen, kiva homma! Meillä on muun muassa uusi sääntöehdotus käsittelyssä, ja kuullaan myös suunnitteilla olevasta uudesta ikäkausijaosta - viisi nykyisen kolmen ikäkauden sijaan.
.

Luin lehden.

2006-09-26T22:37:00.000+03:00

Etsin jotain muuta, silmiin osui nämä, kaipa ajankohtaisia aina uudelleen ja uudelleen.

"Kriisejä vuosikaudet pohtineena olen olen vakuuttunut, että niiden ydin on valta. Nimenomaan valta vaikuttaa asioihin. Kaikkihan haluavat aina olla mukana päättämässä. Harvalla kuitenkaan riittää halua tai aikaa toteuttaa päätöksiä, ja vielä harvempi haluaa kantaa niistä vastuuta. Ristiriita on ilmeinen."

Kalle, Hepun toimittaja. Kolumni Hepussa 1/2001.

"Hienojen tavoitteiden tuominen arkeen on maksanut kalliin hinnan pahana olona, puolin ja toisin. Olen ajautunut syviin pohdiskeluihin mikä minkäkin tarkoitus on, mitä eri ihmiset tavoittelevat, mikä on oikein ja väärin, kuka on tuomari ja miksi, miksi hyvän tavoittelu aiheuttaa pahaa, onko vapaaehtoistoiminnan määrällä ylärajaa, onko tässä mitään järkeä?"

Nora Ojala, piirin varajohtaja v 2000-2001, Hepun pääkirjoitus 2/2001

"Yhdessä päättäminen on vaikeaa. Joskus se tarkoittaa omista ideoista luopumista tai muiden ideoiden hyväksymistä osaksi kokonaisuutta. Kenen pitää saada olla mukana päättämässä, ja milloin jonkun kuuluu päättää yksin?"

Meku Ranta-aho, tuolloin SP:n koulutusryhmä:n jäsen, Hepun kolumni 2/2001.

wanted: tolkullisia johtajia

2006-09-21T20:23:00.000+03:00

Pakko myöntää että vähän huolestuttaa toi vaalitilanne.
Meillä on kaksi ehdokasta piirinjohtajaksi; minä ja mun nykyinen varajohtaja P. Me ollaan varmasti molemmat ihan kelvollisia ehdokkaita puhiksiksi, ja lisääkin ehdokkaita mahtuu, joten se mua ei nyt niin kauhiast huoleta. :)

Mutta vielä ei ole yhtään ehdokasta varajohtajaksi eikä piirineuvoston puheenjohtajaksi. Molemmat pestit on sellaisia, joissa tarvitaan tolkullista ja hyvää partiojohtajuutta [toi "tolkullinen" on muuten joku koulutustyyppien lempisana, ja se on jollain diffuusiolla levinny myös muualle] . Tietty aikaa pestin hoitamiseenkin pitää olla jonkin verran, varajohtajalla ehkä vähän enemmän kuin Pinen puhiksella.

PiNen puhiksen olisi hyvä pystyä katsomaan partiotoimintaa laajalti ja pitkälle eteenpäin. Toisaalta se pesti on myös vähän tasapainoilua, koska pinen ja pihan työnjaosta keskustellaan aina silloin tällöin Pinen päätösten yhteydessä. Toisaalta pääsee Pihan kokouksiin vaikuttajaksi, mutta ilman ministerien velvollisuuksia ryhmien ja muiden hommien tekemisestä.

Varajohtajan pesti - ja puhun nyt kokemuksesta - on siitä kiitollinen, että voi aika pitkälti itse ja yhdessä pihan kanssa valita minkälaisia juttuja tekee. P on tehnyt paljon toiminnan suunnittelua ja projekteja, mä olin taannoin mukana piirin tavoitteiden pohtimisessa ja muissa kehittämisjutuissa, mutta ei tietenkään ole sanottua että se tuleva varajohtaja hyppää suoraapäätä P:n tai mun entisiin saappaisiin. Se työnjako kuitenkin sovitaan sitten sen työparin kesken, järken ajatusten pohjalta.

Varajohtajana ei tartte myöskään partioida joka päivä jos ei huvita, voi pitää viikonkin partiovapaata jos tuntuu siltä. Piirinjohtajana se on ainakin mulle ollu vähän vaikeampaa kuin varajohtajana, noin arkisin. Yks ajankäyttöön vaikuttava homma tässä pijo-pestissä on ollu toiminnanjohtajan esihenkilönä toimiminen. Se on musta aika vaativa vapaaehtoispesti, kun työntekijöillä on kuitenkin oikeus hyvään esimieheen, ja hyvään ja vakaaseen työyhteisöön ja työnantajapolitiikkaan. Siksi mä otinkin esimiesvalmennuksen mun kogin lopputyön aiheeksi, koskapa mulla on 18 kollegaa tässä esimiestilanteessa.

nojoo, menipä filosofiseksi. Nyt aion tehdä bannerin tohon vaalisivulle. Sinä voit miettiä että asettuisitko ehdolle johonkin pestiin: www.papa.partio.fi/vaalit.

Hullunkuriset perheet

2006-09-20T16:45:00.000+03:00

Olen löytänyt jälleen sisäisen lapseni. Tai siis.. No kuitenkin, mulla on pari viikkoa ollut idea sellaisista Hullunkuriset Perheet -korteista, joita me voitaisiin käyttää pihassa jäsenkokoukseen valmistautuessa vaikkapa perehdytysmateriaalina. Hauskempiahan ne olisi kuin jotkut powerpointit.

Korttipakassa jokainen uusista piireistä neuvotteleva tai perustava piirirypäs olisi oma perheensä, ja pelaajan tehtävänä sitten olisi kerätä koko perhe.

Idea-asteelle homma olisi varmaan jäänytkin, jollen olisi kertonut sitä lauantai-iltana muille partioneuvostossa. Me innostuttiin kehittelemään meiän hullunkurisille perheille tarinoita ja persoonallisuuksia ja identiteettejä. Myös peliin syntyi lisää sääntöjä ja juonenkoukeroita siinä samalla.

FisScen oli tietty Svarta Beppen, eli mustapekka, Äspee vanhuspariskunta mexicolaisine sisäkköineen, Pohjanmaat ehkä pohojalaisia veljenpoikia serkkutyttöineen ja niin eespäin. Nyt nimittäin näyttää siltä että noi kortit voi ehkä toteutuakin jossain muodossa, jäsenkokoukseen siis. Kysyn tietty muilta kommentit, mutta tiedoksenne että oon huomattavan innoissani. :)

Tänään kohta just pihaan, jossa esityslista on pitkä kuin nälkävuosi (mm. TA, ToSu, ja muita käteviä lyhenteitä). Onneks olen ennakoinut tilanteen ja tehnyt meille suklaajuustokakkua. :D nam.

Hyvin tehty

2006-09-11T18:06:00.000+03:00

Reilu viikko sitten Piha teki arviota siitä miten kunkin toiminnanalan vuoden alkupuolisko meni suhteessa meiän asettamiin tavoitteisiin. Ministerien arvion jälkeen olin eri tyytyväinen, ja tietenkin iloinen kaikkien pihan jäsenten ja luottisten puolesta, jotka oli saanut sen kaiken aikaan.

Meillä on ollut monia onnistuneita projekteja, kisojen ja sunnitteilla olevien Juhlavuoden SM-kisojen lisäksi myös Partioviikko ja kehitysyhteistyöhanke Remppa, leireineen. Uusiakin on aloitettu, Piirileiri niistä varmasti suurimpana. Uusi piiritoimistokin alkaa pikkuhiljaa hahmottua sinne Töölönkadulle.

Aluetapaamisten ja muun normaalin aluetyön lisäksi oli aloitettu uusien lippukuntien perustamishankkeita, 2-3 muistaakseni, ja mietitty tilastojen hyödyntämistä entistä paremmin toiminnassa, mikä vielä tarkentuu nyt syksylläå.

Oli perustettu uusi Ohjelmaryhmä lähes tyhjästä, ja nyt syksyllä pidetään leirinjohtamiskurssia ja voidaan laittaa jakoon ensimmäisiä ryhmän tuottamia tukimatskuja muun muassa riihityksien tekemistä varten.

Kotka toimikuntineen puolestaan on tarkistanut kaikkien kurssien sisällöt ja aloittanut erityisprojektin VJ-kurssien järjestämisen tukemiseksi. Ohjelmaryhmän perustaminen pisti myös kummisysteemit uusiksi, mikä vaikutti myös useimpiin meiän toimikuntiin.

Luottisporukka on parantanut luottisten perehdyttämistä piirin pyörteisiin ja pelastanut jo aiemmin pihan extrastressiltä ottamalla vastuulleen syyssempan järkkäilyt, mikä varmastikin näkyy myös Sempassa. Viime viikonlopun Syyssemppa järkkäilyineen ja ohjelmineen oli musta tosi onnistunut.

Kiinteistöjen saralla Isännistöt toimii entistä paremmin ja talouskin näyttää about siltä kuin on suunniteltu, eikä syksylläkään ole mitään kummallisuuksia odotettavissa. Viestintä puolestaan on tehnyt oivan lippukuntien viestintäohjeen, joka on juurikin menossa painoon. Samoin tekeillä on paraillaan myös viestintästrategia, joka määrittelee miten, kenelle ja missä me viestitään.

Tässä ohella Piha oon vielä ehtinyt osallistua valtakunnalliseen partioon pohtimalla kasvatustavoitteita, uutta ikäkausijakoa ja työstämällä yhteistä strategiaa ja tottakai miettimällä järjestön kehittämistä ja piirien yhdistämisiä sun muita suurempia projekteja, osin yhdessä PiNen kanssa.

Ja tietty, kaiken perustana se ihan normitoiminta, jonka tekee kaikki aktiivit luottikset: aluetapaamiset, jotain 3-4 PJ-kurssia kevään aikana, useampia ea-kursseja ja muita ikäkausikursseja ja vihjareita, leikki-,kiipeily, kisa- ja ties mitä kaikkea. Aika hirvittävän aktiivista! Vaikka on epäilemättä parantamisen varaakin, voidaan ihan varmasti taputtaa itseämme olkapäälle ja todeta että hyvin tehty!

Hyvin tehty.

kalle

ps. Oho, sadas postaus meni neljä viestiä sitten. Ihan huomaamatta. Sadasneljäs postaus! Hurjaa.

edit 10 min myöhemmin: Huomasin muuten juurikin äsken että olen tehnyt vähän samantapaista arviota kesäkuussa 2005, ja - vähän erilaista - jouluna 2005 ...jotta ilmeisesti ensi jouluna sitten taas. :)

Onko tämä se oikea?

2006-09-07T15:32:00.000+03:00

En ole koskaan ollut autokaupassa ihan ostamassa jotain (autoa, yllättäen). Luin kuitenkin muinoin koulussa (kai), että aina kun kuluttaja on tekemässä jotain suurempaa hankintaa, useimmat tekee hintavertailuja. Mutta vertailut ei lopukaan siihen kun ostaa sen auton tai asunnon tai sohvan. Vielä senkin jälkeen seurataan aktiivisesti hintoja, jotta voi sitten varmistua ettei tullut nyt todellakaan ostettua huonoon aikaan, liian kalliilla tai muuta.

Mä huomaan itsessäni nyt saman efektin. En todellakaan autoihin tai edes skoottereihin liittyen, vaan tähän mun pestiin. Tein loppukesästä päätöksen että olen ehdolla piirinjohtajavaalissa. Ja nyt on mitä ilmeisemmin ton jälkivarmistuksen aika.

Huomaan aina jokaisen partiotapahtuman jälkeen aina pohtivani että oliko se hyvä päätös, tuntuuko musta tämä pesti edelleen kivalta, riittääkö varmasti voimat ja onko tämä pesti sitten varmasti se oikea - jos siis tulen valituksi. Jotain korjausliikkeitä tässä ehkä joutuu tekeen jotta jaksaa, mutta toistaiseksi päätös on aina ollut sama. :D

kalle

liian paljon partiolainen?

2006-09-01T13:45:00.000+03:00

Olin viikon purjehdusretkellä Kreikan saaristossa. Jengi oli pääosin partolaisia tai ex-partiolaisia, mutta olipa joitakin "ihan normaalejakin" mukana. Partiosta ei kyllä juurikaan puhuttu, mikä oli aivan erinomaista. Siinä mielessä parde on vähän kuin töitä, että siitäkin pitää saada irtiottoja ja lomaa.

Porukka naureskeli mun aikatauluja ja prioriteetteja, kun jouduin lähtemään kotiin päivää aikaisemmin jotta ehdin piirihallituksen seminaariin. Ja onhan se huvittavaa. Hallitseeko partio mun elämää vai mitä? Ei oikeastaan, lupaukset on pidettävä ja se semma oli sovittu jo tammikuussa ennen kuin tiesin koko purjehdusreissusta.]

Tänään olen sitten koettanut suhtautua normi-elämään. tai no, mulla on vielä tää päivä lomaa jotta sain nukkua pitkään koko yön matkustamisen jälkeen, ja ehdin suhtautua kaikkiin partiohommiin ennen lähtemistä piirihallituksen kesäsemmaan illalla.

prioriteetit siis. palaamma varsinaisiin partioaiheisiin tuonnempana.
.

Jesh! Jesh! Jesh!

2006-08-20T22:52:00.000+03:00

Meillä on kolme - KOLME! - hakijaa piirileirin johtajaksi!

Aivan mahtavaa. Osaa hakijoista olen jo haastatellut, ja olen jo nyt varma että ainoa ongelma valinnassa on tehdä päätöksiä hyvien ehdokkaiden välillä. Juuri nyt olo on kovin kevyt.
.

Suuret saappaat

2006-08-17T22:58:00.000+03:00

Tänään olen kantanut sitä sinivalko-raidallista huivia, sitä joka on kaulassa kaikilla ulkomailla vierailevilla partiolaisilla kun he edustavat Suomea ja meiän partiota, sitä samaa, joka oli kaulassa myös muilla partioneuvoksilla tänään. Halusin muistaa että se huivi on etuoikeus, josta seuraa myös velvoitteita.

On etuoikeus olla piirinjohtaja ja kuulua partioneuvostoon, olla mukana vaikuttamassa koko Suomen partioliikkeeseen, ja saada tuntea kaikki muut piirinjohtajat.

Mutta on myös velvoitteita, kuten luoviminen hankalissa tilanteissa oman piirin ja kaikkien suomen partiolaisten edun välillä, vaikeiden päätösten tekeminen ja joskus myös niiden selittäminen sitten omille joukoille.

Tänään oli sellainen päivä, jolloin tunsin vahvasti että se sinivalkoinen huivini velvoittaa minua katsomaan asioita koko Suomen kannalta.

Puhuimme uudesta piirijaosta.

Koetin ajatella kaukokatseisesti ja ajatellen kaikkien Suomen partiolaisten etua, oli se partiokolo sitten töölössä tai torniossa. Koetin katsoa ja ymmärtää asioita kaikilta puolilta, olla samaan aikaan vakuuttava ja fiksu, [todella vaikeaa ad hoc, muuten], rohkea ja yhteistä päätöstä rakentava, mutta kuitenkin kuulla ja arvostaa myös toisten mielipiteitä.

Koetin muistaa että kaikilla lähelläni partioivilla ihmisillä, niin partioneuvostossa kuin meillä piirissäkin, on erilaiset taustat iän, kokemuksen, maantieteen ja ajattelutavan suhteen, ja että kaikki ovat fiksuja ja ajattelevia ihmisiä ja haluavat saada aikaan parhaan päätöksen. Koetin kuunnella ja löytää parhaita ratkaisuja minäkin.

Uskon että Partioneuvoston päätös uudesta piirijaosta oli oikea ratkaisu. Uskon, toivon ja teen töitä, että tulevaisuus niin myös osoittaa.

Mistä on kallen partio tehty?

2006-08-10T09:46:00.000+03:00

Uudenmaan piirinjohtaja Satu kirjoittaa blogissaan, http://pijot.vuodatus.net, että partio on aina ollut se kiva ja mahtava juttu jota on puuhastellut paljon mieluummin kuin vaikkapa opiskeluja, kodin siivoamista tai töitä.

Mutta yhtäkkiä, ainakin tilapäisesti, Sadun "partio ei ollutkaan enää niiden kivojen ja kiinnostavien juttujen listalla, vaan niiden, jotka on pakko suorittaa ja hoitaa. Olin melkein kadottanut The Jutun."

Tunnistin itseni. Munkin juttu on vähän muuttunut. Jo jonkin aikaa on ollut niin, että mun suurin motivaatio näihin hommiin ei tulekaan siitä, että on vaan yksinkertaisesti niin hauskaa ja kivaa tehdä, vaikka toki niitäkin hetkiä on.

Pohjimmiltaan mä kuitenkin jaksan ja haluankin [sanoinko mä että haluan? no huhhuh.] käyttää aikaa johonkin strategian viilailuun tai uudistusten pohtimiseen siksi, että tietää että kun tämän jutun tekee, se edistää jotain tosi edistettävän arvoista: hyvää partiotoimintaa.

Se ei aina tietenkään aina ole paras motivaation lähde, koska en mä suinkaan jaksa siivotakaan riittävän usein, vaikka tiedänkin että se olis hyödykästä. Tarvitaan sudenpentulogiikkaa vuorten valloittamiseksi, ja muutakin: ilman hyviä tyyppejä tästä ei tulis mitään, eikä ilman hauskuutta ja rentoutta, tai niitä satunnaisia huippuhetkiä ja muita valaistumisen paikkoja.

Siitä on mun partio tehty.

Kohasavussa

2006-08-08T13:05:00.000+03:00

Luppolaulun sävel soi vieläkin päässä. Olipa tosi mukava olla kolme-neljä päivää leirillä, suorastaan juuripartion äärellä.

Ensin oli vain Koskenhaltioiden savunjohtaja Mikke ja toinen vanhempi jode Ansku. Ja hulluna pitkätukkaisia tyttöjä ja sinihupparisia vaaleita poikia - kuka sanoikaan että menee Porolaan karkkiostoksille? Ja keitä noi kaks tyttöä nyt onkaan joita pitäis hoputtaa syömään tai hampaidenpesulle?

Aika nopeasti sudarit ja vartiolaiset alkoi erottua toisistaan ja nimiäkin jäi muistiin - ja yllättäen monien poikien nimet oppi ensin.

Oli suorastaan luppoisaa olla lasten kanssa pitkästä aikaa, ja etenkin leppoisaa olla vaan yhtenä johtajana muiden joukossa joka tekee (lähes) niin kuin käsketään ja vaan nauttii täydestä sydämestään kaikesta leirin ohjelmasta. [mitä nyt joskus taantui sudaritasolle riehumaan ja yllyttämään sudareitakin siihen, tai muuten vaan unohteli omia kamojaan minne sattui.]

Sain myös hianon luppomerkin ja osallistuin kahteen iltaohjelmaan, jossa nolasin itseni tiettykin niinkuin nyt ohjelmien luonteeseen kuuluu. Mutta oli se hauskaa. Leirin aikana musta tulikin lähes koskenhaltia, melkein opin niiden huudonkin. Tai ainakin sen lopun.

Oli tietty jännä olla jonkun muun kuin oman lippukunnan savussa. Oppi ja näki toisen lpk:n tapoja joihin ei muutoin ehkä törmäisi. Kohasavu tuntui pelaavan hyvin, ja olinkin tosi vaikuttunut savun leiriveejii-systeemistä. Leirivartiossa oli sekä sudareita että vartiolaisia, jotka myös nukkui sekaisin naigereissa. Joka vartiossa oli pari vikan vuoden vartiolaista leiriveejiinä, jotka huolehti omalta osaltaan savun hiljaisuudesta, ja että omat tyypit oli ajoissa lähtemään ja että niillä oli oikeat kamppeet mukana.

Toki siis muut jodet oli mukana nukuttamisessa, herättämisessä, hukkuneiden kamppeiden etsinnässä ja vei sudareita ohjelmiin. Mutta ison vastuun ne leiriveejiit kyllä kantoi, se helpotti ja sujuvoitti arkea tosi paljon.

On siinä tietty vaarana se että leiriveejiit ottaa sen vastuun liian vakavasti ja väsyy ja alkaa stressaa siitä, tai että ne ei ehdi nauttia ohjelmasta niin paljon kun niistä tuntuu että pitää vahtia niitä lapsia. Mutta ei se nyt tuntunut mitenkään yli menevän kuitenkaan.

Ja uskon että osin ton systeemin ansiosta kohassa ei ollu yhtään koti-ikävää potevaa lasta koko aikana. Se on todella hämmästyttävää. Melkein jokaisessa muussa Lupon savussa oli. Mutta Koskenhaltioissa onkin voimaa.

Luppo

2006-08-04T01:01:00.000+03:00

tänään olen rakentanut rinkkatelinettä, kiristänyt ainakin viittä naigeria, ja pystyttänyt yhden (tottakai hiljaisuuden jälkeen) ja huutanut täysiä iltanuotiolla. mahtavaa!!

laukut on pakattu

2006-08-01T23:31:00.000+03:00

hipheijaa! en muista milloin oisin viimeksi odottanut jotain retkeä niin että oisin pakannut viikonlopun kamat jo tiistaina! [yleensähän se tapahtuu noin perjantai-aamuna, tai vielä fiksummin, perjantai-iltana neljän jälkeen kun viideltä pitäisi olla jo stadissa menossa.]

no, nyt lähtö Lupolle on kylläkin jo torstai-iltapäivänä. Se on se vantaalaisten partiolaisten ensimmäinen alueleiri Porvoossa. Musta siis tulee lähes vantaalainen viikonlopun ajaks, kun pääsen sinne sudarijohtajaks.

Tarkistin että puukko on terävä, että hattu on matkassa, ja mietin tarkkaan että uskaltaako lähteä yksillä housuilla [ei, koska jos on vaan yhdet, niille kaatuu kuitenkin kattilallinen kastiketta heti ekana leirituntina - murphy. ] ja kuinka paljon lämpimiä ja viileitä paitoja oikeastaan pitääkään ottaa neljäks päiväks. ja että pitääpä muistaa ottaa se luppopinssi mukaan.

Eri siistiä! En olekaan ollut kesäleirillä tänä vuonna, puhumattakaan nyt vantaalaisesta kesäleiristä. Ja sitä paitsi oon ahkeroinut ja istunut kotona koneen ääressä koko kesän, joten tää on mun ensimmäinen oikea retkikin piiitkään aikaan. [mä uskon että espan piknikkiä ei lasketa tässä yhteydessä..]

Joten oon ansainnut jotain hauskuutta. Harmi vaan että taisin jättää vesipyssyt viime kesän kogi-leirillä Pöllö-vartion arkkuun seuraaville Pöllöille. No, Pöllöt epäilemättä huomas kuinka hauskoja ne on kesäkuumalla. Ja sitäpaitsi mä ehdin vielä hommata uudet vesipyssyt huomenna pihan työvaliokunnan jälkeeen.

edit 2.8.: Oho, se tvk onkin näköjään vasta ens viikon keskiviikkona. No, parempi niin. :)
.

Uni

2006-07-31T10:02:00.000+03:00

Alan huolestua. Näin viime viikolla unta piirihallituksen kokouksesta. [Vähemmästäkin huolestuu, eikö. Ja kyllä, se oli jossain määrin painajainenkin. :) ]

Unessa olin tosi vakaasti päättänyt että nyt tämänkertainen pihan kokous menee tosi hyvin, kaikki asiat ehditään käsitellä riittävän hyvin, kokous ei veny koskapa mulla on hihassa kaikkia trikkejä, ja että kaikille jää vieläpä hyvä fiilis siitä kokouksesta. Eli olin siis päättänyt että nyt tulee aika unelmakokous.

No, kesken kokouksen huomaan sitten että koko homma luisuu nyt vääjäämättömästi käsistä, että en kertakaikkiaan osaa käyttää niitä mun trikkejä. Ja mitä?! Yhtäkkiä puolet hallituksen jäsenistä on jossain ihan muualla kuin kokoustilassa ja mä vaan puhun tyhjille seinille. Saan ihan järkyn kohtauksen ja meen sanomaan tosi tiukasti niille että "nyt tuutte takasin sieltä. Mä en todellakaan leiki teiän kanssa ens vuonna jos teitä ei kerran kiinnosta nämä jutut, eikä tehdä tätä juttua mun kanssa tässä hallituksessa." [Niinku muka pihalle, tai kellekään luottikselle vois ikinä puhua tohon sävyyn!]

Että olisin ensin luvannut että leikin niiden kanssa jos mut valitaan, ja sitten uhkaan että en leikikään jos nei ole kunnolla. [Ja ikäänkuin tollaset uhkaukset jotenkin liikuttais ketään pihasta. :DDD ]

No, ne tyypit oli tottakai ihan pihalla, että mitä tuo oikein vaahtoo. Yhtäkkiä siinä unessa ilmeisestikin oli joku ihan sovittukin kahvitauko meneillään, ja mä vaan itse olin ihan pihalla. [Joku vois ehkä todeta että se nyt ei ole kovinkaan yllättävää.. :D]

Tulkitse tätä nyt sitten.

Hmm, ehkä tää nyt sit oli se lupaus.
Uhkauksiin en kyllä ala.

.

Apuva!

2006-07-27T09:16:00.000+03:00

Kohta alkaa elokuu, eikä vieläkään kandidaatteja piirileirin johtajiksi!

Kohta on pakko turvautua lahjontaan, tai jotain.
(Jos sekään auttaa.)

Ehkä ne P:n lupaamat ilmiantopalkkiot ois kuitenkin parempi idea.

partiopyrähdys kesken kesän

2006-07-21T14:51:00.000+03:00

huhhuh.
Kolmena päivänä tällä viikolla oon tehny vähän niinku partiota. Omituista ensin on ihan tyhjiä viikkoja [hyvä vaan!], mitä nyt kommentoi jonnekin uusipartio.fi -foorumille, mutta sitten yhtäkkiä onkin viikko ihan partiota ja sitten taas ei näy, kuulu partiota pitkiin aikoihin.

Tällä viikolla suunniteltiin varajohtaja P:n kanssa jo vähän tota meiän Pihan kesäsemmaa, joka kylläkin on vasta syyskuun alussa. Että mitä juttuja siellä pitäisi olla ja miten niitä ehkä vois jopa käsitellä.

Onneks meillä on lähes kaikki suuret rutistukset takanapäin, kun ollaan jo alkukesästä käsitelty noita uusia kasvatustavoitteita ja ehdotusta uudeksi partion ikäkausijaoksi - jos oikein muistan niin Pihalla oli joitain huomioita mutta ei nyt mitään ihan kauhian radikaalia niihin.

Samoin me kateltiin ja kommentoitiin myös SP:n uutta strategiaa. [Nyt ne kaikki - yllätys-yllätys - lojuu mun pöydällä, koska lupasin kirjoittaa ne kommentit puhtaaksi ja laittaa tsekattavaksi että onko tulkinnat oikeita..]

Kaiken kaikkiaan pihasemman suunnittelu kuitenkin on vielä aika alkuvaiheissaan. Muun muassa pitäs keksiä joku järjellinen, mutta ei liian raskas tapa, jolla voitais antaa ja saada toisiltamme ja itsellemme palautetta viime keväästä. Mitään suuria paperiharjoituksia kun ei taida jaksaa. Hyviä ideoita vastaanotetaan. :)

Niin, ja jos jollain on palautetta pihalle sen toiminnasta niin sitäkin vastaanotetaan. :) Saa antaa jopa nimettömänä, vaikka tietty on kiva tietää että kuka meitä kehuu [kun muuta palautetta kellään ei tietenkään edes ole ]. :DD

Olen myös nyt viime aikoina miettinyt kaikenmaailman syntyjä syviä, niinku täältäkin on ollu luettavissa. Se liittyy tietty tohon kogi-työhön. Mun kogi-tehtävä on siis organisoida piirinjohtajille esimiesvalmennuksia aina partioneuvostojen yhteydessä. ( Kun piirinjohtajan pestiin kuuluu ainakin yhden partiotyöntekijän esimiehenä toimiminen, joillakin useamman.)

En siis itse pidä niitä settejä, vaan olen yleensä pyytänyt kaikkia asiantuntijoita puhumaan ja pitämään valmennuksia. Mulle ne on ainakin ollut hyödyllisiä, toivon että muillekin. Siihen liittyen mun nyt sitten pitää vielä pohtia että mitä kaikkea olen tässä kogin jälkeisessä partioelämässäni oppinut. Saa nähdä, ehkä siitä tulee vielä joskus postaus tännekin. :)

Onko piirin toiminnassa elämyksiä ja seikkailua? (kogi)

2006-07-19T16:05:00.000+03:00

Kun mietin piirin toimintaa ja elämyksiä & seikkailua menetelmänä ja toimintatapana, mulle tulee mieleen kolme eri kysymystä:

Tarjoaako piirin toiminta elämyksiä ja seikkailuja kursseille ja tapahtumiin osallistuville?
Vaikuttaako järjestäjien valitsemat toimintatavat siihen kuinka paljon osallistuja kokee tai voi kokea elämyksiä ja seikkailuja?
Tarjoaako piirin toiminta elämyksiä ja seikkailuja piirin luottiksille, jotka puuhastaa niitä tapahtumia, kursseja, hallintoa tai muuta?

Ensimmäiset kaks kysymystä on vähän niinkuin limittyneinä toisiinsa.

Uskon että osallistujat kokevat elämyksiä ja seikkailuja piirin kursseilla. Ainakin jos elämys ja seikkailu voi olla jotain muutakin kuin jotain extreme-juttuja. Ja musta voi.

Palautteesta päätellen vaikkapa PJ-kurssi on elämys monillekin osallistujille, eikä siinä ole kuitenkaan mitään sellaisia perinteisiä seikkailuelementtejä mukana (kuten fyysisillä ja uskalluksen äärirajoilla toimimista). PJ-kurssin elämys syntyy ehkä eniten siitä uudesta näkökulmasta ja katsantotavasta partioon, jonka kurssi monille avaa. Tapahtumista vois ottaa esimerkiksi paraatin, joka on tosi perinteinen, mutta siltikin varmasti elämys monillekin osallistujille.

Mutta sitten tää toinen osio onkin jo hankalampi, etenkin ihan perinteisiä kursseja silmällä pitäen. Nimittäin mun mielestä menetelmät ehdottomasti vaikuttaa keskivertokurssin tai tapahtuman elämyksellisyyteen. Ja mun mielestä päpassa vois käyttää ehkä enemmän luovuutta kursseja suunnitellessa.

Nimittäin jos ajatellaan että vaikkapa LJ-kurssin käyminen sinällään on osallistujan "elämysluokassa" noin kohdassa "keskiverron alapuolella".

Mutta jos kurssilla käytetään jotain erityisiä menetelmiä - siis luovuutta - niin se n kurssin elämysluokka voikin korottua.

Kärjistäen siis että kaikki rupeamat ei perustu vartion tai yleisiin keskusteluihin ja ryhmätöihin, vaan esimerkiksi joku kurssin kuivakkain osio [mitä, onko sellaisiakin?] tehdäänkin ulkona, koko kurssilla on kokoava teema jota käytetään taustatarinana kaikissa rupeamissa ja jonka mukaan kaikki kouluttajat on pukeutuneet.

Tai että koko kurssi alkaakin siten että kaikki kurssilaiset kidnapataan ja kuljetetaan silmät sidottuina kurssipaikkaan, jossa ne sitten joutuvat pienten riehuja-sudenpentujen armoille [oon varma että sellasia sudareita varmaan saisi lainaksi mistä tahansa lippukunnasta], ja kurssilaiset joutuis sitten taltuttamaan ne aluks. Sitten tilanne purettais ja pohdittaisiin.

No joo. kaikkeahan sitä voi keksiä ja melkein kaikkea voi toteuttaakin, jos vaan aikaa ja jaksamusta riittää. Mutta usein realiteetit iskee kiireen ja aikataulujen ja yleisen jaksamattomuuden muodossa [voiko olla kyse myös osaamattomuudesta? Ettei osata keksiä jotain erityistä?], ja päädytään sitten tekemään siitäkin aiheesta ryhmätyö. Eikä se kurssi ehkä olekaan sitten niin elämyksellinen kuin se voisi olla. Ja silloin asiaakaan ei opita niin hyvin kuin voisi, eikä se kurssi toimi johtajan rentouttavana hetkenä arjen keskellä, eikä motivoi tai toimi esimerkkinä toimimaan itse luovasti laumanjohtajana. janiinedelleen.

Enkä mä edes tarkoita että kaikkien LJ-kurssien pitäisi olla keskenään kovinkaan erilaisia - tuskinpa monikaan LJ käy sitä kurssia kahdesti.

Mutta tästä tietty päästään siihen kolmanteen kysymykseen eli että tarjoaako tämä luottisten tekemä toiminta elämyksiä ja seikkailuja meille piirin luottiksille itselleen.
Kyllä varmasti aika moni leipääntyis Jos tekisi kaikki kurssit juurikin samalla kaavalla, vaikka ne olisikin tosi elämyksellisiä niille osallistujille. Joten vaihtelua tarvitaan, jo omankin motivaation takia.

Musta jokaisen luottiksen omalla vastuulla tehdä partiotaan siten että siinä on elämyksiä ja seikkailuja. Ei kannata jättää sitä edes porukan puheenjohtajan harteille.

Eikä musta kannata jättää partioelämyksiään pelkästään sen varaan että osallistuu johonkin toisten järjestämään tapahtumaan, vaikka toki esimerkiksi luottisten tapahtumista koetetaan tehdä sellaisiakin.

Eikä pari kertaa vuodessa riitä ainakaan mulle partioelämykseksi joka jotenkin kantais eteenpäin. Musta on kiva jos ihan normi kokouksessakin on jotain sellasta elämyksellistä. Vaikka nyt hyvä ja mielenkiintoinen keskustelu, erilainen paikka tai mahtavan hieno ja vapaa tunnelma.

Yhdessä päättäminen on vaikea laji. osa 2. (kogi)

2006-07-19T00:10:00.000+03:00

Edellisessä viestissä mietin sitä että pitäisi toisaalta pystyä tekemään päätöksiä edes jollaisella aikataululla, jottei hommat nyt veny ja vanu ihan määrättömiin ja saadaan jotain aikaiseksikin. Toisaalta taas usein on tilanne että osasta luottiksia tuntuu että päätökset tehdään päätöksiä liian nopealla aikataululla. Se pätee meillä piirissä mutta tietty etenkin nyt liittyen näihin suuriin uudistuksiin tuolla keskusmeijerin puolella.

Keskitiellä on vaikea kulkea. Totta kai on niinkin että jos letkassa on 10 ihmistä, ja madon etupää kääntyy mutkasta, niin se kymmenes kääntyy vasta hetken kuluttua siitä samasta mutkasta. Mutta jos letkassa onkin 100 ihmistä, niin se sadas kääntyy vasta paljon myöhemmin siitä mutkasta.

Harmi kyllä aina ei voi odottaa että se sadas tyyppi olisi jo kääntynyt. Etenkin kivuliaissa muutoksissa on mun mielestä helpompi tehdä amputoinnit vähän nopeammalla aikataululla kuin sahata sitä jalkaa ikuisuuksien ajan. (kääk mikä kielikuva.. huh!)

Itse asiassa muistelen että ainakin yritysten fuusioita (liittymisiä yhteen) on tutkittaessa on todettu että yritysostojen jälkeinen toiminnan yhdistäminen onnistuu parhaiten siten, että suurempi yritys (usein ostaja) mahdollisimman nopeasti saa pienemmän yrityksen systeemit korvattua omillaan. Alkaen siis ihan kirjekuorien malleista ja päättyen tottakai talouden systeemeihin ja organisaatioon.

Avainsanoina siis _mahdollisimman ripeästi_ sen oston jälkeen. Koska heti sen oston jälkeen ihmiset odottaa ja pelkää muutoksia tapahtuvaksi, ja jos mitään ei tapahdukaan, tulee sellainen "just joo, tässäkös tää nyt olikin"-tunne. Ja sitten ehditään tottua jo siihen että ei tässä nyt mitään muuttunutkaan. Myöhemmin muutoksien tekeminen onkin sitten takkuista ja aiheuttaa paljon enemmän muutosvastarintaa.

No, partiossa nyt harvemmin mitään toimintoja ostetaan tai myydään, mutta epäilemättä samat muutoksen hallinnan säännöt pätee meilläkin. Siksi siis äänestän joskus mieluummin äkkikirpaisua kuin vuosikausien vatvomista ja vitvomista, joka vaan vie kaiken ajan ja huomion sen itse toiminnan pyörittämiseltä. Ja niin ympyrä sulkeutuu: missä kohtaa saavutetaan se piste jossa päätöksentekoon on osallistunut riittävän monta ihmistä.

Partiosta ja yhdessä päättämisestä (kogi)

2006-07-19T00:04:00.000+03:00

Kogi-työn pohdinta-osiossa on tällainen apukysymys pohdintatehtävän kohdassa Piiri partiokasvattajana:

Miten partiomenetelmä näkyy piirin/piirinjohtamisen toiminnassa?

Partiomenetelmä. Siis elämyksiä ja seikkailua, yhdessä päättämistä, kehittymistä, luonnossa toimimista, tekemällä oppimista.

Yhdessä päättäminen on vaikea laji.

Hallitusta ja ylipäätänsä hallintoa aina syytetään siitä että sei ole riittävän demokraattista. Eikä se tietenkän olekaan.

Sehän on edustuksellista demokratiaa, mikä tarkoittaa että kaikki _ei_ päätä yhdessä, vaan että jotkut on valittu pesteihin joissa ne sitten päättää. Tietysti sääntöjen ja muiden sopimuksien rajoissa. Se on oikeastaan surullista.

Sillä vaikka kuinka haluaisi että mahdollisimman moni osallistuisi päätöksentekoon, ja vielä vaikka yrittäisi järjestää mahdollisimman monelle tilaisuuden sanoa sanansa, aika harva loppujenlopuksi käyttää sen hyväkseen, ja sitten niitä yksittäisiä kommentteja on tosi vaikea jotenkin loogisesti integroida päätöksentekoon. Ja aina on joitakin jotka on sitä mieltä että vielä laajempia joukkoja olisi pitänyt kuulla. Partiossa koetaan että kaikilla pitää aina olla mahdollisuus vaikuttaa ja sanoa sanansa, osallistua. (okei, kärjistän.. :D)

Se on oikeastaan ollut hiukan hämmentävää, koska mä olen kuitenkin lähtökohtaisesti avoimen tiedotuspolitiikan ja avoimen hallinnon kannattaja, ja oon halunnut luoda sellaisia käytäntöjä joilla ainakin tiedetään missä mennään, vaikka ei aina olisikaan mahdollisuutta vaikuttaa.

Mä rakastan demokratiaa, tai ainakin päätöksiä jotka saadaan aikaan yhdessä neuvottelemalla ja yhteisymmärryksellä. Olenkin saanut palautetta että oon pihan kokouksissa joskus liian konsensushakuinen. Sellainen tapa päättää vie paljon aikaa, ja vaatii sitä että kaikki haluaa päästä kompromissiin.

Ja se tekee yhdessä päättämisestä tosi vaikean lajin piirin toiminnassa. Toisaalta pitäisi saada jotain päätöksiä aikaan ja hoitaa hommia eteenpäin, toisaalta taas pitäisi antaa ihmisille riittävästi tietoa ja aikaa ja mahdollisuutta olla mukana päätöksenteossa. Ei oikeastaan siksi että se päätös nyt yli viidenkymmenen ihmisen konsensuksella muuttuisi laadultaan sen paremmaksi - kyllä tusina ihmistä esittää ne samat huomiot kuin viiskymmentäkin - mutta siksi että päätöksellä olisi mitään mahdollisuuksia muuttua toiminnaksi tässä partioyhteisössä.

Se onkin musta hankaluus tässä pardessa ylipäätänsä. Kenties meillä ollaan niin tottuneita yhdessä päättämiseen kulttuuriin ja toimintatapaan jo lippukunnista lähtien - mikä sinällään on tosi hyvä - että sitten kun siitä pitäisi oikeastaan luopua tehokkaan tai ylipäätänsä jonkin päätöksen ja homman aikaansaamisen vuoksi, me ei osatakaan sitä. Ei huomata että jossain kohdassa tämä käytäntö on tosi hyvä, mutta että jossain toisessa kohdassa se ei sitten enää toimikaan.

kogi-blogin hylkäys

2006-07-19T00:02:00.000+03:00

Mä päätinkin hylätä ton kogi-blogin. En jaksa tehdä kahta ja säätää kahta systeemiä.
Niinpä laitan siis noi kogi-jututkin tähän samaan blogiin. Koettakaa kestää ja suhtautukaa niihin sellaisina huomattavan spekulatiivisina materiaaleina. Ne ei tod. ole mitään yleisiä totuuksia.

kalle

ainiin. Ko-Gi -kurssi on partiojohtajien jatkokoulutusta. Kurssiin kuuluu pienimuotoinen käytännön johtamistehtävä, jonka yhteydessä pohditaan omaa partiominää ja johtamista ja sitä omaa partioyhteisöä, oli se sitten lippukunta, piiri tai järjestö. Kurssi noin muuten keskittyy johtamiseen ja partioaatteeseen.

Kogille voi mennä kaikki PJ-kurssin suorittaneet partiojohtajat, joiden pj-kurssista on kulunut (oliko se nyt) 2 vuotta ja jotka ovat täyttäneet 21 vuotta. Erityisesti lippukunnissa toimivat PJ:t on tervetulleita, sillä on hyvä jos lippukunnassa on jotakuinkin aktiivisesti mukana ainakin yksi kogin käynyt johtaja.

Ilmoittautuminen kesän kursseille on jo tammikuussa. Lisätietoa kogista sp:n sivuilta: http://www.partio.fi/toiminta.php?taso_id=92 ja http://www.partio.fi/toiminta.php?taso_id=213

DL-toimii

2006-07-18T00:31:00.000+03:00

Mä olen kyllä niiin dl-orientoitunut ihminen. Sain aikaseks ensimmäisen pätkän kogiblogiin. just. vastahan siitä vuosi on kun kävin sen leiriosan. Mutta toisaalta, eipä se mun käytännönosakaan ole vielä valmis.. Projekti jatkuu siltä osin ainakin vielä seuraavaan partioneuvostoon.

Pohdintoja yhdessä päättämisestä siis tuolla kogiosastolla: http://kallenkogi.blogspot.com

Sata vuotta eikä suotta

2006-07-15T11:40:00.000+03:00

Sain jokin aika sitten ihan henkilökohtaisen kirjeen pääkallopaikalta. Siis tosta naapurista, äspeestä.
Toivottivat mukavaa kesää, ja samalla kertoivat että on enää 200 päivää partion satavuotisjuhlien alkuun. Oikeastaan aika hurjaa ajatella että just mä olen osa tätä satavuotista jatkumoa, partiota.
[toivon vaan että me ei nyt olla liian jääräpäisiä muuttamaan joitain typeriä organisaatoita ja rakenteita ja pilata koko hommaa..]

Satavuotta eikä suotta. Ens vuonna koko maailmanlaajuinen partioliike juhlii. Suomessa järkätään kaikkien Suomen lippukunnanjohtajien tapaaminen Tampereella, ja Suurjuhla samassa kaupungissa.

Ja jo nyt voi tehdä Rauhanrakentaja-merkkiä, jota tehdään tänä ja ensi vuonna joka puolella maailmaa.

Toivotaan että jokaisella päpalaisella partiolaisella olisi mahdollisuus osallistua oman lippukunnan kesäleirille. Joko ihan lippukunnan omalle tai sitten jonkun toisen lippukunnan kanssa yhteistyössä järkätylle. Piiri avittaa leiripaikkojen hankinnassa ja hakemisessa, ja sieltä saa muutenkin apuja leirin järkkäilyissä, jos tulee jonkin asian suhteen tenkkapoo. [vai tänka på ?]

Lisäks SP organisoi aivan ennennäkemätöntä koulukampanjaa 5-6-luokkalaisille. Se järkätään partioviikolla, ja tarkoituksena on tietty tutustuttaa muitakin partioon. Se toteutetaan siten että opettajat voi halutessaan tehdä sen itse, joidenkin partiolaisten tai vaikkapa paikallisen lippukunnan avulla. Näin siis lippukunnat voi olla mukana jos haluaa.

No juu. Kaikkia hienoja hommia tulossa. Piirin luottisten ja wannabe-luottisten syyssemmassa niistä varmasti kuulee lisää. Eikun vaan poimii parhaat päältä. Tai kaikki.

kalle, kesälomalla.

Syytä juhlaan

2006-06-19T22:22:00.000+03:00

Tänään juhlittiin. Ei pelkästään piirinjohtajakollegani Siirin (onnea!) nimipäivää, vaan myös yhteisiä saavutuksia. Nuorisolautakunta siirsi meidän nykyisen vuokratuen myös Töölön uudelle toimitilalle, joten se ikään kuin sinetöi talohankkeen. Vaikka itse remonttihankkeet on vielä kovinkin edessäpäin, niin oli hyvä juhlia tätä saavutusta, ja samalla muistuttaa itselleenkin että kyllä tässä on eteenpäin menty ja uurastus palkittu.

Ja on todellakin syytä nostaa malja, sillä siitä on nyt yli puolitoista vuotta kun silloinen toiminnanjohtaja esikuntineen kävi ensimmäistä kertaa Töölön talossa. Piirihallitukseenkin asia tuli ensimmäisiä kertoja jo puolitoista vuotta sitten vuodenvaihteessa.

Ja jos haluaa, niin voi katsoa vielä kauemmas taaksepäin, sillä eihän tämä Töölönkadun talo suinkaan ole ensimmäinen tila jota SP ja PäPa ovat yhdessä tuumin olleet katsastamassa. Ensimmäiset kierrokset tästä pelistä on pelattu ainakin jo 2000-luvun alussa, kun partiolaiset yhteistyökumppaneineen tekivät tarjouksen Katajanokan entisen vankilan muuttamisesta esimerkiksi partiokäyttöön soveltuvaksi. [Tästä aikaisempaa aikaa en tietenkään edes muista, mähän olin niiiin nuori silloin. :D]

Sittemmin muitakin tiloja ja taloja on katsastettu, mutta mikään ei ollut niin sopiva kuin tämä. Joten paljon on vettä virrannut Vantaassa ja työtunteja kulunut niin toimistolla, taustayhteisöjen kuin piirihallituksen ja muidenkin luottistenkin työpöytien ääressä. Kiitos siis kuuluu kaikille, ja juhlat jokaiselle.

Kuin kaksi marjaa?

2006-06-13T19:16:00.000+03:00

Viime viikolla oli viimeinen varsinainen Pihan kokous. Se pidettiin osin yhteiskokouksena Uudenmaan piirin kanssa. Saimme kuulla Uudenmaan pijo Sadulta senhetkisestä Uudet Piirit -tilanteesta [Nythän se on edennyt jo paljonkin].

Lisäksi molempien piirien ministerit miettivät kokouksessa, voisiko näitä sekä meillä että Uusimaalla keksittyjä pyöriä jotenkin yhdistää ihan fillariksi asti. Syntyi paljonkin toteuttamiskelpoisia ideoita.

Kokouksen jälkeen meidät oli kutsuttu keravalaisen Eräkamut -lippukunnan leirille iltanuotiolle. Viisi vuotta siten perustetun lpk:n leirivahvuus oli muistaakseni jotain 30-40 hengen tienoilla. Eräkamuilla oli niin kutsuttu kaupunkileiri: leiripaikka oli aivan keskellä ei mitään, mutta ohjelmaan oli kuulunut muun muassa pöyräretki Tuusulaan, jonka keskusta oli muutamien kilsojen päässä.

Leiri tietenkin näytti ihan partioleiriltä puolijoukkuetelttoineen ja keittokatoksineen. Ja olipa joku johtajista leirillä vaan iltaisin, kun joutui käymään leiripäivinäkin töissä.

Viikonloppuna sitten vierailin Koutien leirillä Iso-Taruksella, jolla oli jotakuinkin 80 leiriläistä ja johtajaa. Koudilla oli ehkä vähän enemmän rakennelmia, tietty enemmän telttoja ja jotain ekstroja kuten telttasaunaa tai pulkalla laskettavaa vesiliukumäkeä leirillä.

Mutta muuten niiden leiriläisten kokemukset kesäleiristään ei tainneet kovin paljon erota uusmaalaisten Eräkamujen leiristä. Samat iltanuotiot, samat laulut, ja johtajilla tietty samat hommat leiripaikan hankinnassa ja kamojen kuljettamisessa lerille. Tunnelmakin oli molemmissa paikoissa yhtä hyvä, vaikka tietty omannäköisensä kummasakin.

Sunnuntai-iltana mietin näitä kahta lippukuntaa. Toinen 80 -jäseninen ja toinen yli 200 -jäseninen. Ajattelin, että ehkäpä lippukunnan tarttema tuki ei olekaan niin kovin erilaista, oli lipukunta sitten Keravalla tai Puistolassa.

Mutta en oikeastaan arvannut että tätä ja montaa muutakin kysymystä meidän pitää ihan tosi-tosissaan pohtia kesän mittaan, jotta osaamme sitten elokuussa sanoa painavan sanamme uusien piirirajojen vetämiseen.

vihdoin lukijaystävällisempi versio!

2006-06-10T16:40:00.000+03:00

Jee! vihdoin (ehkä?) toimii myös firefoxilla tämä blogi. Eli teksti skaalautuu keskelle sivua, eikä onnettomasti tonne ihan vasempaan reunaan. Trial-and-error method rules. Joku kääntäis sen ehkä oppimiseks erehdysten kautta, mutta tässä tapauksessa mitään oppimista ei tainnut tapahtua... pelkkää sattumaa.

mutta niin tämä elämä on, joten olen tyytyväinen.

ollako vai eikö olla

2006-06-01T00:42:00.000+03:00

Multa on viime aikoina aika usein kysytty että aionko asettua ehdokkaaksi piirinjohtajavaaliin ensi syksynä, siis seuraavaksi kaksivuotiskaudeksi.

Olen miettinyt sitä huomattavan paljon. Päätös tuntuu aika suurelta, ja on tosi vaikea. [Toisaalta, mitä muuta voi edes odottaa tytsyltä joka saattaa vaihtaa paitaa kahdesti-kolmesti aamulla, ennen kuin osaa päättää mikä on sopiva juuri sinä päivänä?]

Nojuu, toisaalta tämä pesti on yksi hienoimmista joita mun kohdalle on osunut. Saa olla tekemisissä fiksujen ja mukavien tyyppien kanssa, miettiä suuria kokonaisuuksia [vaikka joutuu myös viilaamaan yksityiskohtia]. Saa käyttää kaiken älynsä, voimansa ja taitonsa edistääkseen omalta osaltaaltaan suomalaista partiota. Tässä myös näkee hyvin kaiken sen työn ja ne hienot jutut mitä eri puolilla piiriä tehdään.

Mutta toisaalta taas, pestillä on tiettykin myös kääntöpuolensa. Sillä on omien voimien jakaminen, ajankäytön hallinta siten että sitä riittää myös muuhun elämään, ja kohtuullisten vaatimusten asettaminen itselleen. Ehkä tohon viimeiseen kohtaan liittyy se, että siellä nurjalla puolella on erityisesti sellanen omituinen riittämättömyyden tunne, joka on kuitenkin lähes vakituinen seuralainen.

Ja sitten on vielä ne asiat. Tähän mennessä on tapahtunut muun muassa seuravaa: On tehty piirille strategia. On siirrytty kaksivuotiseen toiminnansuunnitteluun. On päätetty käynnistää 9 prosentin jäsenprojekti. Ollaan muuttamassa uusiin toimistotiloihin. On aloitettu uusi luottis-toiminnanala ja olen kahdessa vuodessa pystynyt jopa perehtymään tähän härdelliin niin hyvin että tiedän aika tarkkaan miten tämä kuvio pyörii.

Ja seuraavien kahden vuoden aikana tapahtuu: perustetaan uudet partiopiirit [toivon], muutetaan Töölönkadulle syksyllä 2007 [uskon], lisätään piirin jäsenmäärää 1000 partiolaisella[haluan], vietetään partion 100-vuotisjuhlavuotta [historiallinen fakta] ja pidetään huikea piirileiri [tiedän].

Haluanko mä jättää nämä kaikki seuraavan piirinjohtajan koettavaksi, vai oisko mulla voimia nauttia näistä huikeista jutuista juurikin tästä pestistä käsin, kun olen kerran niitä tästä pestistä käsin jo laittanut alkuunkin?

Vastaus antaa vielä odottaa itseään.

Exit-tarina

2006-05-24T11:19:00.000+03:00

Kuulin joku aika sitten taas yhden exit-tarinan, eli miten partio on lopetettu. (Muita exit-tarinoita www.uusipartio.fi-sivuilla.) Se herätti kyllä taas ajattelemaan tätä partioliikettä.

Tämä henkilö, noin 25-vuotias, oli lopettanut partion koska ei enää uskonut partion arvoihin. Tai siis arvot sinällään varmaan olivat hänellekin ihan ookoo, mutta se mitkä arvot sitten näkyvät käytännössä ja mitkä eivät, ei vastaa tämän entisen partiotytön kuvaa maailmasta ja siitä minkälaisessa liikkeessä hän haluaa olla mukana.

Sinänsä on tietysti kurjaa että joku lopettaa partion. Toisaalta, ehkäpä partio olikin jo antanut hänelle kaiken mitä oli annettavissa, ja tehtävä ikään kuin oli jo suoritettu.

Olenkin enemmän huolissani siitä minkälaista kuvaa partiosta hän sanoillaan maalasi. Luulen hänen tarkoittaneen, että me aikuiset partiojohtajat olemme liian konservatiivisia, porvarillisia, suvaitsemattomia, liian koti-uskonto-isänmaa -henkisiä ja unohdetaan joitakin toisia partioaatteen osia kätevästi kaiken organisaatiorumban ja uskottavuuden tavoittelun ja liikemaailmasta lainattujen käytäntöjen alle. Niin, että maailmanparantaminen (jätä maailma paremmaksi kuin sen sait ja niin eespäin) unohtuu organisaatioelämän ja kaiken suorittamisen alle.

Itsekin jäin miettimään, että miten olen tämän piirinjohtaja-kauteni aikana edistänyt partion muuttamista entistä paremmaksi ympäristökasvatuksen, palvelun, yhteiskunnallisiin asioihin vaikuttamisen, erilaisuuden suvaitsemisen ja vaikka kansainvälisen tai kotimaisen tasavertaisuuden saralla. Ne on kaikki sellaisia asioita joita mielestäni tämän kasvatusjärjestön pitäisi edistää lapsissa ja nuorissa.

Mutta mä olen käyttänyt aikani muun muassa esimiestyöhön, talokauppoihin, hallitusten kokousten valmisteluun, jäsenmäärän kasvattamiseen - tai siis puhunut ja tehnyt päätöksiä 9 prosentin tavoitteen saavuttamiseksi, en varsiaisesti itse henkilökohtaisesti tehnyt mitään...
(No joo, puhuin toki maahanmuuttajahankkeen puolesta ja vaikka kehyprojektien puolesta. Mutta puhe on halpaa. Ei kai kukaan noita voi oikein aktiivisesti vastustaakaan. Aktiivinen asioiden polkaiseminen käyntiin onkin sitten jo aivan eri asia.)

Mutta siis, aika harva piirihallituksen pöydälle tai piirinjohtajan meiliin pasahtava asia koskee noita yllä mainittuja. Siksi itsellä pitäisikin olla tosi vahva visio siitä että nämä jutut on tärkeitä ja yli kaiken muun, jotta jaksaisi ja pystyisi edistämään jotain yhtä tai kahta asiaa kaiken päivittäisen härdellin keskellä. Enkä mä ole koskaan ollut mikään yhden asian nainen.

Niinpä mun pitää vaan vastaisuudessakin luottaa, että tässä liikkeessä on mukana hyviä partiojohtajia, jotka eivät vielä ole turhautuneet etenkin aatteellisten ja asenteisiin liittyvien asioiden hitaaseen edistymiseen, ja jaksavat käyttää aikaansa niiden saamiseksi paremmalle tolalle.

Mä lupaan sitten puolestani edistää niitä osaltani, kannustaa, puolustaa ja varata niille toteuttamismahdollisuuksia kaikkien muiden päälle vyöryvien hommien keskellä.

maakuntamatkailua

2006-05-17T00:13:00.000+03:00

Noniin. Tähän on nyt tultu. Olin partiotapaamisessa kauppakeskuksessa. Siis kauppakekus Sellossa, Leppävaarassa.

Ennen muinoin - noin kaks kuukautta sitten - kun olin vielä töissä Mikonkadulla keskustassa, useimmat partiotapaamiset oli 100 metrin päässä Rautatientorista. Mutta nyt, näinä esikaupunkilaistumisen aikoina, mä matkailen Haagasta bussilla Leppävaaraan ja Selloon. Siis vähän sama kuin sopis partiokokouksen johonkin Foorumin kauppakeskukseen?

2006-05-16T00:59:00.000+03:00

Viime viikolla elämä oli niin täynnä kaikkea että on jäänyt jopa tää blogi vähän paitsioon.( järkyttävää, eikö.)

Olin muun muassa ekaa kertaa tapaamassa mun uutta mentoria (varoitus, nyt tulee ei-partiota..) Oon päässyt mukaan Sefen eli ammattiliiton organisoimaan mentoriohjelmaan. Siinä nuoremmilla on mahdollisuus saada joku vanhempi kollega ammattillisen kehittymisen tueksi.

Se toimii siis vapaaehtoispohjalta, ja vuoden mittaan me tapaillaan sen mun mentorin eli ohjaajan kanssa ja keskustellaan sellasista aiheista jotka mulla on ikään kuin sydämen päällä. Siis sillai tavoitteellisesti että keskustelut myös vie johonkin. Aiheet voi liittyä työn sisältöön - mun tapauksessa siis yrityksen viestintään - tai esimiestyöhön tai vaikka muun elämän ja uran yhdistämiseen (kävisköhän partion ja uran?) .

Ja tästä päästäänkin yhteen lempiaiheistani partiossa: miks meillä ei osata käyttää kokeneempien johtajien tukea hyväksi juuri lainkaan? Meillä ei ole mitään toimivaa systeemiä jolla varmistettaisiin että jokaisella lippukunnanjohtajalla on joku kokeneempi henkilökohtainen tukihenkilö ja ohjaaja, jonka kanssa se voi pohtia ja pähkäillä vaikkapa lippukunnan tilaa ja omaa toimintaansa. Jokaisella vartionjohtajalla ja sammollakin pitäisi olla sellainen.

Ihannetapauksessa LPKJ:llä tietty on omaan alueohjaajaansa niin hyvä suhde, että se toimii oikeasti noin, ja samoin tietty VeeJillä ois aina Sampo. Mutta uskoisin että se on ainakin useimmissa tapauksissa vielä utopiaa, puhumattakaan nyt sellaisista pesteistä kuin vaikka lippukuntaleirin johtaja.

Ja ennen kuin se toteutuu, meiän pitäisi jotenkin päästä eroon tästä päpalaisesta kulttuurista jossa kaikki virheet pitää aina tehdä itse. Ettei aikaisemmin samaa hommaa tehneeltä tartte tai voi ottaa neuvoja vastaan, saati että niitä vois antaa, tai että kukaan menis itse kysymään että kuinkas sä itse asiassa ajattelitkaan tästä aiheesta, ja haluaisitko ehkä jopa auttaa mua tämän jutun tekemisessä.

Mä vakaasti uskon että partiotoiminnasta tulis niiiin paljon parempaa jos me ainakin joskus - ja ainakin piiri- ja järjestötasolla - voitaisiin oppia jonkun toisenkin tekemistä virheistä. Vain siten se oppi kumuloituu koko organisaation opiksi, ja koko organisaatio oikeesti voi nousta kertaluokkaa ylöspäin omalla osaamiskäyrällään. (mun piti piirtää tähän hianot oppimiskäyrät, mut koska mä oon mun henkilökohtasilla käyrillä niin alhaalla vielä ettei mulla edes ole varsinaista piirto-ohjelmaa, niin en sit jaksanut.)

avautumista

2006-05-05T18:06:00.000+03:00

Pihan kokous viime keskiviikkona oli rankin kokous pitkään aikaan. Meillä oli varmaankin liikaa asioita listalla, eikä työvaliokunta ollut ehkä riittävän tarkasti miettinyt, että kuinka paljon aikaa kuhunkiin asiaan edes voidaan varata. Aikataulu siis lähti lapasesta. (Tai nuijasta, ihan kirjaimellisesti. Joo-o, puhiksella on de facto sellainen. joskus.)

Turhautti ihan mielettömästi. Mun tehtävänähän on pitää kiinni aikataulusta, enkä pystynyt siihen ollenkaan. Eikä mun turhautumista auttanut, että keskustelu rönsyili sellaisille radoille jotka ei mun mielestä ollut välttämättä olennaisia asoiden päättämisen kannalta. Luulisin että en ollut ainoa joka turhautui.

Olen myös joskus aikoinaan kuvitellut että oisin ihan kohtuullisen hyvä tässä viestinnässä. Että siis tulisin jotakuinkin ymmärretyksi, kun avaan suuni tai kun näpyttelen jotain postia.

Mutta ilmeisesti näin ei todellakaan ole, vaan ihmiset käsittävät mun mielipiteet ja kommentit aivan erilailla kuin olen tarkoittanut. Oon huomannut sen aikasemminkin, ja aina kun huomaan että "ahaa, tässä on nyt tällainen riski", koetan asettaa sanani ja sävyni mahdollisimman taiten. Mutta tuntuu että en juurikaan onnistu siinä. Olo on kuin lasikaupassa, kenties sillä erotuksella, että ihan joka suuntaan ei ole yhtä suurta lasin rikkoutumisriskiä.

Mua oikeastaan ihmetyttääkin, että ei töissä koskaan tule vastaan samanlaisia tilanteita. Kukaan ei kiihdy palavereissa, ja jos joku kollega on eri mieltä jostain, se sanotaan ja koetetaan löytää kompromissi. (Tai sitten tehdään niinkuin pomo sanoo, mikä tiettykään ei useinkaan sovi partioon). Juuri koskaan en ole myöskään saanut niin suoraa palautetta kuin partiossa, saati että kollegat tekis työasioita niin henkilökohtaisella otteella kuin usein partiossa.

Ehkä se johtuu siitä että partio on itsensä toteuttamista, niin kuin moni muukin harrastus. Ja kun itseään toteuttavat partiolaiset kohtaavat saman organisaation eri kiemuroissa, syntyy törmäyksiä. Joten kun ollaan jotain mieltä, niin sitten ollaan sitä mieltä henkeen ja vereen, ja puolustetaan kiivaasti omaa kantaa, tai vastustetaan yhtä kiivaasti jos näyttää siltä että asiat meneekin eri suuntaan kuin mitä itse haluaa. Töissähän kohautetaan olkapäitä kuten gallialaiset - c'est la vie - ja todetaan että no ei sitten.

Henkilökohtaisuus on tietenkin partion vahvuus - tätä tehdään melkoisella intohimolla. Mutta on se helkutin rankkaakin, olla niin vereslihalla koko ajan.

luonnonlakeja

2006-05-02T02:13:00.000+03:00

"Valta korruptoi ja etäännyttää normaalista elämästä. Kaikki piirinjohtajat on varmasti kovia ihmisiä, jotka ei välitä tai tiedä lippukuntien hyvinvoinnista tuon taivaallista. Niitä kiinnostaa vaan raha, byrokratia ja valta. Ne ei enää edes tiedä tai muista minkälaista oikea partiotoiminta on."

Pystyn helposti kuvittelemaan kuinka joku kiihkeä partiojohtaja puhuu näin kaverilleen. Ikinä ei johtajat tai hallitukset muka tiedä mitä oikea toiminta on. Sitä sanoo jo veejiit lippukunnanjohtajista, ja lippukunnajohtajat puolestaan piiristä.

Se on hassu ristiriita, kun itse kuitenkin ajattelee että tämä mun partiopesti on nimenomaan palvelupesti [- ja se valtakin on aika suhteellista]. Mä käytän aikaa ja energiaa - samoin kuin koko piirihallitus, samoin kuin koko SP:n hallitus ja kaikkien muidenkin piirien hallitukset - siihen että lippukunnat voisi mahdollisimman hyvin, ja että me pystyttäisiin paremmin tukemaan lippukuntia tasapuolisesti ympäri Suomea.

Ajattelen myös, että oikeastaan oon aika hyvin perillä piirin ja partiotoiminnan tilanteesta. [Voi johtua tietysti myös siitä että mun ego on ylisuuri mulla on muutenkin epärealistinen kuva omista kyvyistäni. Mutta en usko :D] Ja kuuluuhan jo tähän mun pestiin olla perillä siitä mitä pääkaupunkiseudun partiolle kuuluu, ja laajemminkin: mitä suomalaiselle partiolle kuuluu. En mielestäni ole laiminlyönyt tätä velvoitetta.

Siitä tietysti seuraa että pitää myös tehdäkin jotain. Ei oikein voi vaan sivusta seurata, jos huomaa että jokin tärkeä juttu ei nyt ihan ole kohdallaan. Yksi sellainen on toi piirien määrän vähentämistarve, joka on jo monta vuotta sitten huomattu ja SP:n jäsenkokouksessakin vahvistettu.

Viisi vuotta käynnissä ollut piirien yhdistymisprosessi ja viime syksynä ja tänä keväänä kariutuneet piirineuvottelut kypsyivät syksyn ja kevään mittaan päätökseksi viime kokouksessa. Partioneuvoston piirinjohtajat ottivat siis lusikan kauniiseen käteen, ja nyt aloitetaan uuden piirikarttan valmistelu jäsenkokoukselle.

Joku sanoikin partioneuvostossa että "Tämän päätöksen jälkeen me ollaan kyllä aika vihattuja." Johon joku toinen lisäsi huumorilla "niin, ei riitä että saa oman piirinsä tyyppien vihat niskaan, mutta että vielä kaikkien muidenkin piirien vihat". Mutta näiden eri mieltä olevien partiolaisten mustanpuhuvat puhekuplat me oltiin valmiita kohtaamaan.

No joo, vaikka mä tietenkin oon lähes maailman napa, niin ehkäpä koko Suomi ei kuitenkaan ole mua vastaan. :D

Mut enivei, mua ei lakkaa hämmästyttämästä se, kuinka niin monet partiotyypit niin helposti uskoo että kaikki paha on hallituksesta ja vielä suurempi paha SP:n hallituksesta. Mutta kaipa se on luonnonlaki, joka pätee kaikkiin organisaatioihin, ja pitää vaan hyväksyä että näin se menee.

Vuoden kohokohta

2006-04-24T21:55:00.000+03:00

Oikeastaan kaiken minkä viikonlopusta voi sanoa, on jo sanottu kollega Sadun blogissa, http://pijot.vuodatus.net.

[Mutta milloin mä oon osannut pitää pääni kiinni silloin kun kaikki on jo sanottu? Ei siis liene yllätys että tää viesti jatkuu vielä..]

Paraati on ehdottamasti yksi vuoden kohokohdista. Jo pienenä tykkäsin siitä, kun näki kuinka paljon partiolaisia onkaan, ja omaa lippukuntaa piti tietty parhaana siinä joukossa. Nykyäänkin paraati jotenkin tekee tän piirin niin konkreettiseksi. Kaikki ne tuhannet ihmiset kokoontuneina samaan paikkaan, uskoen tähän harrastukseen ja sen voimaan. Tunnustaen samaa väriä (ainakin noin kuvainnollisesti). Siinä kummasti omakin usko vahvistuu.

Uskon vahvistusta toi myös ne kaksi Suomenlinnan Merisusien sudarityttöä, jotka sai sankarimerkin. Ehkä on naiivia ajatella, että kun kaksi sudenpentua osoittaa poikkeuksellista rohkeutta, se kertoo jotain koko tämän liikkeen merkityksestä. Mutta minä en piittaa naiiviudesta.

Myös yksi mun partio-unelmista toteutui viikonloppuna. Myös minä olen unelmoinut sellaisesta partioviikosta jossa partio tulisi ulos koloilta ja kämpiltä turuille ja toreille. Nyt koko viikko todellakin toi lippukunnat toreille, ja liput liehuen vieläpä. Minä en ole ehtinyt tai pystynyt tekemään tai olemaan mukana, mutta meiän luottikset sai sen aikaan. Aika hienoa.

Mutta tällaisia hienoja hetkiä ja uskon vahvistusta tarvitaankin, sillä tässä pestissä on myös aika paljon rankkoja aikoja. Joskus ne rankat ajat osuu myös partioneuvostoon, sillä tuntuu että käsitykset niin partiotoiminnasta kuin ympäröivän maailman realiteeteista eroaa piirinjohtajienkin kesken aika huomattavasti. Tai ehkä vaan ympäröivät maailmat eroaa niin huomattavasti, enhän minä tiedä.

Viime viikonlopun kokouksessa oli onneksi eteenpäinmenon tunnelmaakin, eikä voi kuin ihailla ja hämmästellä SP:n puhiksen E:n energiaa ja sitä tapaa jolla E laittaa itsensä ja unelmansa peliin jokaisessa kokouksessa.

Uskon että teimme hyviä päätöksiä. Niistä tulee varmasti lisätietoa juurikin kohta, mutta ainakin joitakin luottiksia puhuttaneet kasvatustavoitteet tosiaan siirrettiin lopullisesti hyväksyttäväksi vasta syyskuun partioneuvostossa, jotta niitä ehditään käsitellä kunnolla piireissä. Valmistelutyö jatkuu kesän yli.

Yhtäkkiä koko päivä olikin pelkkää partiota

2006-04-20T00:13:00.000+03:00

Tänään olin partiohuivi kaulassa koko päivän. Kukaan töissä ei edes kysynyt syytä. Ehkä ne on niin tottuneet mun partiojuttuihin, että ei enää lainkaan kiiinnitä huomiota johonkin niin tavalliseen kuin partiohuivi mun kaulassa.. (Ei vaikka siinä oli hianot vaaleanpunaisesta piippurassista tehdyt tulevaisuussilmälasit kiinni.)

Illalla ortopedi-käynnin jälkeen tein ex-tempore-visiitin keskustan lähipaariin tapaamaan yhtä kaveria joka sattumalta oli juuri siinä vieressä teellä. Istuttiin ja juteltiin ja otettiin jopa yhdet siiderit. [Whow! Tunnustus! ] Vasta vähän ajan kuluttua tajusin että mullahan on partiohuivi kaulassa. [Whooa! Vielä Suurempi Tunnustus!] En ottanut pois sitten, se ois tuntunut aika hassulta, kun kerran olin jo koko päivän kulkenut huivi kaulassa, töissä ja lääkärissäkin.

(Niin, se lääkäri siis tutki mun selkää, joka tosiaankin on edelleen kipeä niiden tammikuisten pulkkamäkien jäljiltä. huokaus.)

Näin myös uunituoreen piirin toimintakertomuksen, joka tänä vuonna on Partiolaisen Käsikirja, akuankan sudenpentujen käsikirjaa mukaellen. En ehtinyt siinä lukea kaikkia vinkkejä mitä siellä annettiin (muun muassa kokousbingo), mutta kuvat ainakin oli hyviä. :D Toimintakertomus muuten jaetaan kaikkiin lippukuntiin lpk-postin mukana, ja sitä saa hakea myös piirin toimistolta.

Partioviikko ja Paraatin ja Partioneuvoston läheisyys näkyy myös kiihtyvänä sähköpostivirtana. On viimehetken aikataulusopimisia paraatin Senaatintorin osuuteen liittyen, puhepähkäilyjä uudenmaan piirinjohtajan kanssa ja tietysti kaikenmaailman hoidettavia asioita neuvoston kokousta varten.

Muiden piirinjohtajien kanssa on vaihdettu sähköposteja partion kasvatustavoitteista, jotka on partioneuvoston käsittelyssä viikonloppuna. Niistähän on valmisteluvaiheessa käyty keskustelua http://miksi.partio.netissä. Koetin myös herättää keskustelua niistä tavoitteista meiän piirin luottisten keskuudessa piirin extranetissä, mutta toistaiseksi on ollut vain muutamia kommentteja.

Luulen että pääsiäisen läheisyys, partioviikko ja paraatin läheisyys vaikuttaa. Kaikki tekee niin paljon juuri nyt ja juuri tässä hetkessä, että kauas katsomiseen ei oikein jää aikaa. Se on jotenkin tyypillistä tälle lafkalle, siis partiolle ylipäätänsä. (Ehkä muillekin järjestöille ja organisaatioille, en tiedä). No, siitä vois kirjoittaa pitkästikin, mutta se on toinen tarina sitten.

kogiblogi

2006-04-12T10:25:00.000+03:00

Valvoin _taas_ ihan liian myöhään viime yönä. Miks mä en voi mennä koskaan ajoissa nukkuun? Tällä kertaa jumiuduin puuhastelemaan uutta blogia - oon päättänyt perustaa toisen, kogi-blogin.

Mua ei nimittäin juurikaan kiinnosta runoilla Ko-Gi -kurssin kehittämistehtävään liittyviä pohdintoja. Ajattelin että ehkä voisin tehdä ne blogimuotoon, kun tää formaatti jotenkin viehättää mua. Tai siis ainakin ne lippukunta/piiri suhteessa partioaatteeseen ja menetelmään -osan pohdinnat vois olla julkisiakin.

Ehkä mua vois motivoida hiukka enemmän jos ois edes pienenpieni mahdollisuus että joku muukin ehkä mahdollisesti lukis niitä, mun kogiohjaajan ja joiden muiden koulutusviskaalien lisäks. Päivitystahti ei taatusti ole kovin ripeä, mutta ehkei se haittaa.

Mutta siis, ennen kuin saattoi kirjoittaa mitään, piti koettaa löytää sopivaa otsikkoväriä ja muita värejä - eihän nyt voi tehdä sellaista blogia jonka värit ois ihan väärät! (Ei ne vieläkään ole hyvät, mutta palaamma siihen puuhasteluun joskus toiste.)

Tänään on pihan kokous, sitten pääsiäinen ja sen jälkeen onkin jo partioviikko ja partioneuvosto. huh.

yhteistyö rulaa

2006-04-11T23:56:00.000+03:00

Tänään postiluukusta kolahti kolmen pohjanmaalaisen piirin uusi yhteinen piirilehti. Se näytti hyvältä - paremmalta yhdenkään niiden piirien aikaisemmat lehdet. :) Taitto oli fiksun oloinen, ja sisältö vastasi taiton lupauksia. Ja niin tietysti pitikin, olihan kaikkien piirien yhdistetyt toimittajavoimat Pohjolan Puhurin takana. Jokaisen piirin omat erityiset keskisivut vastaavat paikallisen tiedon janoon. Jee. yhteistyö on voimaa. :)

Toinen yhteistyön - ja innokkaiden partiojohtajien - voiman taas kerran osoittava projekti on kenties partiowiki, http://wiki.partio.net, joka on vapaasti muokattavissa oleva partiotietosanakirja.

Sivusto perustuu siihen, että kuka tahansa voi kirjoittaa sinne artikkelin tai selitää jonkin termin tai muun partiofaktan. Ja jos mielestäsi vaikkapa "PäPa" -hakusanalla tulee väärä selitys, eikun korjaamaan vaan. (Katoin muuten ton nimenomaisen hakusanan, ihan riittävän oikein taisi olla.)

Partiowikiä on kai ollut tekemässä pieni ydinjoukko, mutta nyt näyttää siltä että artikkelien kirjoittajakunta laajenee. Siellä on jo nyt yli 600 artikkelia eri aiheista, ehkäpä siitä tulee vielä uskottava ja kattava partiotiedon lähde myös ulkopuolisille.

edit 18.4.2006: korjasin ton partiowikin osoitteen. kiitos kommentista! alussa onkin http:// eikä www.

mä

2006-04-08T00:21:00.000+03:00

kaikkeen sitä harhautuu. ei ehkä maailman tieteellisin testi, mutta tulipa tehtyä. ei silti etteikö toi kuvaus imartelisi. :)

You Are 64% Open Minded

You are a very open minded person, but you're also well grounded.
Tolerant and flexible, you appreciate most lifestyles and viewpoints.
But you also know where you stand firm, and you can draw that line.
You're open to considering every possibility - but in the end, you stand true to yourself.

How Open Minded Are You?

kurahousut niskaan

2006-03-31T00:25:00.000+03:00

Oon aika järkyttynyt luettuani Erjan blogipostausta UusiPartio-sivuilta. Ja surullinen. Kymenlaakso ei halunnut kimppaan Salpausselän piirin kanssa, ja nyt Salpausselkä on aika yksin.

Mua ei ainakaan niiden asemassa kauheasti lohduttais että on yhteinen toimintakalenteri, jos kuitenkin suurin osa molempien piirien kuluista menee yhden työntekijän palkkaan - työntekijän, joka tekee vähintään päivän viikossa piirihallintoa, joka sekin tietty tehdään tuplasti. Onko siitä jotain etua lippukunnille?

Mutta pelkästään se ei tee mua surulliseksi, vaan myös ne värähtelyt joita Kymen kokouksesta on kantautuneet. Kuinka paljon kuraa vapaaehtoisen luottamushenkilön niskaan saa kaataa? Onko joku asteikko että jaoksen jäsenen niskaan saa kaataa ihan vähän, piirihallituksen niskaan jo aika paljon, ja piirinjohtajalle melkein mitä vaan, eikä sp:n puhiksella ole rajaa eikä määrää??

(Ja selvennykseksi, mun niskaan ei nyt viime aikoina ole kaatunut normaalia enempää.)

Tottakai johtajapestissä pitää kestää palautetta, ja jopa tietty määrä arvostelua, mutta joku raja sentään pitää olla. Kyllä partiopestin pitää olla ihmisen kestettävissä.

Mä oon aina ajatellut, että tätä hommaa tehdään yhdessä. Lippukunnat tekee niin hyvää partiotoimintaa kuin ne pystyy ja osaa, ja piiri tukee lippukuntia niin hyvin kuin me osataan. Ei piiriluottikset täällä puuhastele vaan omiaan välittämättä lippukuntien tarpeista tai vaan pidä kivaa keskenään. Kyllä meillä kaikilla on vahva halu parantaa partiota täällä pääkaupunkiseudulla ja koko Suomessa, ja käyttää omaa rajallista vapaa-aikaamme siihen.

Eikä tätä partiota kukaan pahuuttaan tai ilkeyttään tee, eikä jonkun vallanhalunkaan takia kertakaikkiaan kannata tehdä. (Koska aika pitkälti ne päättää jotka tekee, joten jos haluaa vaikuttaa tehokkaasti, saisi raataa aika huolella :D)

Joten siksi musta pitäisi muistaa että meillä on kaikilla sama päämäärää, hyvä partiotoiminta lippukunnissa, ja että vaan yhdessä ponnistelemalla tuo päämäärä ylipäätänsä on mahdollista saavuttaa.

Me ollaan niin in

2006-03-30T00:46:00.000+03:00

Me ollaan siis niiin aallonharjalla ja in. Ihq!
Partiotyttöjen hätähousuista oli pieni juttupala viimeisimmässä Trendissä (juujuu, en lukenu kampaajalla, vaan ihan ostin sen lehden kioskilta. Lehtihän on suunnattu teen-twentysomething -lukijalle. Eli just mulle. :D).

Noniin. Juttu (s.24) kerto että partiotytöille on Apupöksyt, eli Hätähousut mutta ei maininnu poikain asusteista mitään. Siellä oli myös kuva, tosin juurikin niistä poikain housuista, luulen. Kehuttiin oikein lämpimiksi ja mukaviksi.

Koska kyllähän se on niin että jos pääsee Trendiin, niin on tottakai trendikäs ja cool.

Ja muutenkin me surffataan kyllä ihan muodin aalloilla, koskapa samaisessa trendissä oli kaikkia erilaisia mekkoja kuvissa, ja kevään trendikkäin vaate on tiettykin mekko. Eli oon siis jälleen kerran naturlich aivan megatrendikäs kun viuhdon menemään mun partiomekossa.
- Niin, tosin en tiedä mistä se kertoo, että samainen mekko meni myös 90-luvun asusteesta viime viikkiksen LPK2010-tapahtuman 90-lukubileissä. (Tosin asustettuna Baby Spicen saparoilla ja paksupohjaisilla spaissarikengillä.) Ehkä se mekko vaan on niin klassikko?

rakas päiväkirja...

2006-03-28T23:36:00.000+03:00

Pitäis tehdä Hepun pääkirjoitus. sen pitää olla huomenna valmis, mut en tiedä että mistä aiheesta sen kirjoittaisi. Ehkä paraatista, se kuitenkin on jo ihan kohta.
Toisaalta, siitä varmaan kirjoitetaan muutenkin siinä numerossa jo ihan riittävästi, niin voishan sitä jostain muustakin näpytellä.

Tänään oli kahden partiokokouksen päivä. Ensin olin meiän toiminnanjohtajan kanssa syömässä lounasta päivällä, puhuttiin muun muassa Töölönkadusta ja vähän käytiin läpi että miten viime Pine oli menny.

PiNe teki sikäli ihan suuria päätöksiä, että hyväksyivät muun muassa meiän 9 prosentin projektin, jonka tarkoituksena on perustaa uusia lippukuntia ja laajentaa partiotoimintaa. Se tarkoittaa muun muassa uuden projektityöntekijän palkkaamista, toivottavasti jo ensi syksynä, jos vaan rahoitus järjestyy.

Työntekijän avulla voidaan tehokkaammin edistää uusien lippukuntien perustamista muun muassa kolotiloja etsimällä ja paperisodassa avustamalla. Myös hiipuvat lippukunnat saavat parempaa tukea kun luottisten lisäksi myös työntekijä voi auttaa ja tukea ongelmissa. No, työntekijä ei voi muuttua kymmeniksi uusiksi johtajiksi noin äkkiseltään, mutta ehkäpä jotain rekrykampanjoita se voisikin jo haldata.

Illalla oli vielä meiän viimeviikkoisessa töölönkatu-paltsussa saatujen kommenttien ja toiveiden työstämisilta. Meitä oli neljä, yks SP:stä, Uudeltamaalta, FiSScenistä ja sit mä. Saatiin yhdistettyä kaikkien eri yhdistysten mukana olleiden luottisten antamat kommentit ja toiveet yhteen dokkariin, joka lähetetään sitten arkkitehdeille. Täytyy kyllä vielä jotenkin avata esim. tota termiä "partiomainen", joka tuli aika moneen kertaan esille...

Mietittiin myös sitä että miten eri yhdistysten luottikset vielä muuten voisi olla mukana talon suunnitteluvaiheessa. Ois tärkeetä että kaikki yhdistykset tuntis olonsa sitten kotoisaksi siellä. Ja ainakin Päpan osalta kerätään vielä jotenkin koordinoidusti luottiksilta kommentteja ja tärkeitä toiveita talon saamiseksi mahdollisimman toimivaksi. (Mä siis mietin sitä, ehkä yhdessä jonkun toisen kanssa. Ja samat kuviot voi tietty tehdä kaikkien yhdistysten luottisten kanssa, mutta siitä ei ole vielä sovittu kenenkään muun puhiksen kanssa :D)

Niin, se paltsu oli muuten mun kotona, ei suinkaan vieressä olevassa äspeen toimistossa. Voidaanko siis päätellä että Töölönkadun eka kerroksen luottistiloista pitäs tulla ennemminkin kodikkaita kuin toimistomaisia?

Parituhatta partiolaista lisää

2006-03-27T22:28:00.000+03:00

Meillä on tavoitteena nostaa 7-17 vuotiaiden partiolaisten osuus 9 prosenttiin koko tuonikäisten ikäluokasta. Kun nyt ollaan 7 prosentissa, tavoitteen saavuttaminen tarkoittaa noin 1500 - 2000 partiolaista lisää. Esimerkiksi Vantaalla on tällä hetkellä 1500 partiolaista. Me siis haluamme lisätä partiolaisten määrää kokonaisen kaupungin verran. Se on aika kunnianhimoinen tavoite, eikö totta.

Käytännössä se ei kuitenkaan tarkoita kuin parin uuden lippukunnan perustamista vuosittain, ja lisäksi lippukuntien halua kasvattaa omaa toimintaansa tasaisesti. Jos vaikkapa kaikki alle 100 hengen lippukunnat kasvaisivat joka vuosi 10 jäsenellä ainakin vuoteen 2010 asti, tavoite olisi jo lähes saavutettu.

Miksi sitten lippukunnan pitäisi ajatella että "joo, kasvetaanpa hieman suuremmiksi"?
Jossain kohtaa tottakai tulee kasvun raja vastaan, mutta pääkaupunkiseudullakin on useita yli 150 hengen lippukuntia, jotka toimivat menestyksekkäästi, ja joiden johtaminen ei ole ainakaan lippukunnan koon takia mitenkään liian haastavaa tai vaikeaa.

Hallittu kasvu on menestyvän lippukunnan merkki. Se tarkoittaa että lippukunnalla on hyvä maine, alueen lapset haluavat liittyä siihen ja vanhemmat luottavat toiminnan laatuun. Hallittu kasvu myös tarkoittaa sitä, että lippukunta pystyy pitämään jäsenensä aika pitkään mukana, kun kerran laumoille ja vartioille riittää johtajia. Ja jos lapset pysyvät pitkään mukana, toiminta ei voi olla kovin huonoa. :) Ehkä jopa pystytään perustamaan joku uusikin vartio silloin tällöin, ja toimintaa suunnitellaan kenties pidemmällekin kuin vuoden päähän.

Jos lippukunta on kovin pieni, sen toiminta huojuu helposti paljonkin: yhden johtajan lopettaminen voi olla katastrofi, viiden vartiolaisen kaveriporukan lopettaminen voi merkitä lippukunnan vartiotoiminnan puolittumista. Hieman suuremmassa, vaikkapa viiden vartion lippukunnassa, yksittäisten ihmisten päätöksillä ei ole niin kriittistä merkitystä koko toiminnalle.

Sitäpaitsi partio on niin siistiä touhua, että on aika itsekästä pitää se vaan itsellään, eikä edes yrittää ja tarjota tätä reipasta harrastusta ja elämäntapaa entistä useammalle.

Lippukuntien johtajien LPK 2010 -tapaamisessa minulta kysyttiin, miten sitten lippukunta voi kasvaa. Kasvunvaraa onneksi on, sillä joitakin poikkeusalueita lukuunottamatta kaikkialla pääkaupunkiseudulla on riittävästi lapsia. Meidän pitää keksiä parempia tapoja mainostaa toimintaamme (auttaisiko yhtenäiset partioon ilmoittautumispäivät ja viikot syksyisin? Niitä voitaisiin silloin mainostaa paremmin?), ja muutenkin kertoa itsestämme ulkopuolisille.

Ja ehkä meidän ei kannattaisikaan kertoa itsestämme juuri sudenpennuille ja heidän vanhemmilleen, vaan ehkäpä meidän pitäsi tehdä esimerkiksi vierailuja kouluihin, ja kertoa itsestämme vaikka 5-6 -luokkalaisille, jotka voisivat saada partiosta sen parhaimman vartiopalan ja siirtyä sitten parin vuoden kuluttua vaeltajatoimintaan tai halutessaan johtajiksi.

Meidän pitää piirissä keksiä miten tänne muuttavat opiskelevat partiolaiset saadaan paremmin mukaan paikalliseen toimintaan. Ja ennen kaikkea meidän pitää keksiä, miten 14-17 -vuotiaat nuoret pidetään mukana toiminnassa. Jos me onnistumme pienentämään partiosta eronneiden määrää edes muutamilla prosenteilla (viime vuonna 10% kaikista jäsenistä erosi), eli pidämme vuosittain vaikkapa 300 jäsentä enemmän mukana toiminnassa, olemme muutaman vuoden kuluttua jo tavoitteessamme. :)

kodikkaita ikkunoita

2006-03-22T23:38:00.000+02:00

Tänään tunsin itseni tulitikkutytöksi. Olin uusmaalaisen pijo-kollegan kanssa kävelyllä käpylässä. Olin varustautunut huonosti. Sormiparat oli aivan jäässä pelkissä fleece-hanskoissa.

Siinä sitten Ogeliin kotiinpäin kävellessäni katselin käpyläläisiä puutaloja. Monien ikkunoista näkyi kodikkaita valoja, laiskanlinnojen selkänojia tai keittiön lamppuja. Minä vedin kadulla jäisiä sormia takin hihojen sisään ja kiihdytin vauhtia. Mietin, että näyttääköhän minunkin ikkunani yhtä kodikkaalta kun pääsen sen kohdalle. Ei näyttänyt. Olin muistanut sammuttaa valot ulos lähtiessäni.

Nyt olen jo vähän lämmennyt, ja mietin vällyihin kääriytyneenä huomista. Pitäisi vielä tehdä tulevaisuussilmälaseja huomiseen tapaamiseen osallistuville. Ainakin kahdetkymmenet olisi hyvä olla. Huomenna on Töölönkadun uudesta partiotalosta info-ilta kaikille talon vuokralaisille. Meiän piirin lisäksihän sinne muuttaa myös muita nykyään Lönkalla bunkkaavia partioyhteisöjä, niin kuin EPT, Leirikesä ja Uudenmaan piiri.

Tulevaisuussilmälasit tarvitaan tietenkin siksi että voimme yhdessä miettiä minkälaista elämää talossa sitten joskus onkaan. Siellä vierailee lippukuntien johtajistoa kopioimassa ja postittamassa, siellä saattaa käväistä lasten vanhempia kysymässä tietä partioon, joku ostaa merkkejä, ja tietenkin siellä pidetään paljon paljon partiokokouksia ja valmistellaan niitä (lue: laitetaan eväitä pöytään) ja säilytetään erilaisten toimikuntien kamoja ja muuta tarpeellista.

Minä mietin että ois kiva pitää myös rennompia tapaamisia tai kokouksia, että olis sohvia ja muita paremmin ajatteluun sopivia, kodikkaampia tiloja kuin vain kokoushuoneita pöytineen ja tuoleineen. Olisi kiva jos ohikulkija sisään katsoessaan ajattelisi että onpa kodikkaan ja kivan näköistä toi partio.

ammatinvalintakysymys

2006-03-15T19:32:00.000+02:00

Oon viime viime päivinä ajatellut, että musta tulis hyvä hiihto-opas tänne alpeille. Hiihtelisin päivät pitkät asiakkaiden kanssa, jutskaisin päivän laskuista afterissa ja tietty sit selvittäisin jotain ongelmia niiden puolesta. Partiotausta antais epäilemättä hyvät eväät siihenkin hommaan. jos selvitytyy 20 sudenpennun viikonloppuretkestä, selviytyy varmasti myös 80 turistista, joista suurin osa ei opasta juuri vaivaa. :-)

etenkin aurinkoisina päivinä elämä ois kyllä aika helmeä.

ainiin. sudenpennuista tuli mieleeni, mun "sadan tähden kenraali" -painatuksella oleva teepaita on muuten saanut ansaittua huomioita after-skissä. :D Partio maailmankartalle.

Ischglistä,
kalle

Partiotyttöjä ja -poikia

2006-03-08T21:32:00.000+02:00

Joskus mietityttää tämä nais-miesjuttu partiossa. Ehkä se on jopa ihan paikallaankin näin naistenpäivänä.

Oon nimittäin ollut vähän sillä kantilla että partiossa toimiessa sukupuolella ei ole juurikaan merkitystä. Siis vaikkapa piiritasolla, esimerkiksi sen kannalta että miten joku asia päätetään tehdä, millä tavalla jotain ryhmää johdetaan, tai pidetäänkö jotain juttua tärkeänä vai nou.

Oon ajatellyt että kaikkiahan kuitenkin yhdistää partioaate, partion menetelmät ja käsitys hyvästä ihmisten johtamisesta. Ja että yksilöiden väliset erot on aina suurempia kuin sukupuolten väliset. On monia partiopoikia jotka on täsmälleen samalla aaltopituudella mun kanssa, ja sit on tietty monia jotka ei ole, samoin toki tyttöjen kanssa.

Eikä partiossa ole mitään naisten lasikattoa, kiitos varmasti katajouhkien ja helvisipilöiden. Esimerkiksi piirinjohtajista noin puolet on naisia, ja samoin uskon että keskimäärin myös piirihallituksissa. (Taino, on meillä aika paljon miehiä toiminnanjohtajina. Mutta kunniasanalla, uskon että pätevät naiset eivät vain ole hakeneet, joten ei voi kauhalla vaatia... :D)

Mutta ehkä kuitenkin olen väärässä (mitä! sanonko mä tällaista! ja vielä ääneen!) ajatellessani ettei sukupuolella ole merkitystä, erityisesti ja nimenomaan silloin kun se yhdistyy johtajuuteen. Miten muuten on mahdollista, että tuntee hengenheimolaisuutta esim. joidenkin piirinjohtajanaisten kanssa paljon enemmän kuin miespuolisten piirinjohtajien? Tai että poikain välillä ei ikinä tunnu olevan samanlaisia ymmärtämishaasteita tai ajattelutapojen perustavaa laatua olevia eroja kuin tyttöin ja poikain?

Vai olenko hudissa tässä epäilyssäni? Että sellaisia eroja on, mutta mä vaan en ole kiinnittänyt huomiota niihin? Toisaalta, yksiöiden väliset erot on tosi suuret; mä olen nyt pari vuotta tehnyt piirinjohtaja-yhteistyöstä kahden eri kundin kera, ensin varajohtajana ja sit piirinjohtajana. Eikä varmaan yllätä, että persoonallisuuserot todellakin on olemassa. Sukupuolesta johtuvaa eroa mun ja näiden herrojen ajattelun välillä en tällä otoksella taida pystyä toteamaan... :)

Mutta ei, kyllä tässä joku juttu taitaa kuitenkin olla. Jotain sellaista näkymätöntä jota ei pysty tarkkaan eristämään eikä sormella osoittamaan. (Tai jos joku pystyy, niin kertoo pliis mullekin!)

Leipälajit hukassa

2006-03-06T22:44:00.000+02:00

En ole varmastikaan ainoa partiolainen josta tuntuu joskus että työnteko haittaa pahasti tätä partion harrastamista. (Oonkin todennut jo aikaa sitten että työnteko ei tod. ole mun leipälaji. No, ei se ole kyllä partiokaan, noin kirjaimellisesti, joten vaihtoehdot on aika vähissä. :D)

Viime aikoina mulla on ollut ihan jatkuvasti huono omatunto työasioiden laiminlyömisestä partion takia. (ainiin skiet, joku kollega saattaa lukea tätä.. hmph. et sit kerro kellekään, jookos.) Vaikka tietty tietää, että kyllä ne tunnit tulee ennen pitkää tehtyä takaisin: ne päiväsaikaan erilaisissa lounastapaamisissa vietetyt tunnit, tai ne jotka värkkää jotain muka kiireellistä partiosähköpostia jota ei ole kotona enää illalla jaksanut tehdä (tai kun työnteko ei kertakaikkiaan vaan huvita), tai ne joista päivä jää vajaaksi kun jo neljän jälkeen lähtee töistä johonkin partiokokoukseen (ei, en todellakaan pysty meneen töihin ennen yhdeksää).

Ja vaikka oon tietenkin sopinut että voin olla partiokokouksissa päiväsaikaankin, kunhan hommat ei kärsi, niin se ei kuitenkaan jotenkin vakuuta mun omatuntoa. Tuntuu että viime aikoina olen tehnyt enemmän partiotunteja viikossa kuin työtunteja. Huoh.

Mut toisaalta, täytyy nauttia vielä niin kauan kuin se on mahdollista. Meiän firma muuttaa huhtikuun alussa Rautatientorin varrelta Pohjois-Haagaan, joten todellakin kaikki kätevät lounastapaamiset Tj:n kanssa, saati ne ei-niin-kätevät Pihan työvaliokunnan kokoukset aamukasista kymppiin kyllä hyvinkin harventuu.

hyvä tunnelma

2006-03-05T20:32:00.000+02:00

Viime viikolla oli vahva fiilis. :-)
Tein ihan järkyttävät määrät paperipartiota yömyöhään iltaisin, mutta toisaalta, tuntui myös että monet asiat edistyivätkin. Esimerkiksi edistyy se Töölönkadulle muutto; SP:n kanssa käydään yhteistyöneuvotteluja talon arjen organisoinnista (puhelimet, kopiokoneet, siivoukset, kaikesta pitää tietty sopia), ja omistajat pääsevät toivottavasti allekirjoittamaan kauppakirjaakin ennen vappua, jolloin remontin on sitten tarkoitus alkaa. Yhteistyö tuntuu sujuvan hyvin kaikkien kumppaneiden kesken.

suunnittelun suunnittelua

2006-02-20T22:20:00.000+02:00

Tänään oli kolmen partiokokouksen päivä. Ensin pihan työvaliokunta eli minä ja p. pähkäiltiin neljästä alkaen ens pihan asialistaa, muun muassa siis suunniteltiin toiminnan suunnittelua.

Sitten hetiperään puol seiska mietittiin eri porukalla piirin kurssien muonistusta - meillä on sellainen emännistösysteemi Kiljavalla meiän kurssikeskuksessa, niin että kurssinjohtajien ei tartte miettiä kokkeja ja ruokia ja koko homma toimii koordinoidummin. Mutta nyt tarttettais muutama vastuullinen kokki lisää jotta homma pyöris vielä vastakin.

ja vielä kasilta oli pihan puhelinkonffa, jonka soitin kokoon sieltä toimistolta ihan normaalilla toimistopuhelimella. Oli aika huvittavaa, kun yks oli Lappeenrannassa, toinen selkeesti sporassa matkalla sählystä kotiin, yks just lähteny vasta työvuoron päätyttyä kotiin jne. Meillä ei siis ollu mitään varsinaisia päätösasioita nyt asialistalla, mutta päätettiin pitää tollanen puhelinneuvottelu, jossa kukin kertoo oman toiminnanalansa kuulumiset, jotta voitais sitten pitää varsinaiset kokoukset lyhyempinä ja keskittyä päätösasioihin.

Mutta sikäli oli kyllä parempi pitää nämä kokoukset putkeen samana päivänä, niin säästyy sitten jotain ihan kokonaankin partiovapaita iltoja. :)

Tuntuu kyllä että hommia on jotenkin kerääntynyt aika paljon taas. TAAS on yks esityslista ja pari muistiota ja jokunen rekrytointi tehtävänä. Kääks. En tosiaan tajua miten kollegat sellaisissa piireissä ehtii ja pystyy tekeen kaiken, joissa niillä ei ole yhtä paljon tukea toimiston työntekijöistä kuin meillä, joilla on sentään 7,5 täyspäiväistä työntekijää.

Joissakin piireissähän on vaikka vaan yks työntekijä, eikä sekään ehkä kokopäiväinen. Just tällaisina aikoina jolloin pitää tehdä tilinpäätöstä ja piirin kevätkokouksia ja ties mitä kaikkea, niin siinä ei varmaan paljon muihin asioihin keskitytä ja piirinjohtaja ja hallitus saa kyllä aika paljon hoitaa kaikkia käytännön asioitakin, luulen.

no juu, mutta takaisin toiminnansuunnitteluun. Viime partioneuvostossa oli nimittäin mun tulkinnan mukaan aika tiukka meininki. Monet piiritkin oli sitä mieltä että ei mitään sooloiluja enää piirien puolelta, vaan pitää pyrkiä vielä viilaamaan niin organisaatiota kuin toimintatapojakin yhä tarkemmin uusien yheisten toimintapojen mukaiseksi.
Tämä vähempien vapausasteiden periaate voi tarkoittaa myös meiän osalta joitakin viilauksia just tohon toiminnan suunnitteluun. Miten se sitten natsahtaa yhteen kaikkien ryhmien ja toimikuntien ja piirineuvoston ja toimiston kesälomien ja ties minkä kaikkien liikkuvien osien kanssa, siinä voikin olla ihan miettimistä. ja onkin.

parempi myöhään..

2006-02-14T01:47:00.000+02:00

.. kuin vasta seuraavana päivänä. Sain juuri Pihan esityslistan viimein julkistettua Pakkiin, se on myös Infopakissa. Huh. Normaalistihan mä en suinkaan niitä kirjoita, vaan ne kuuluu toiminnanjohtajan työhön. Mutta nyt meiän tj on isyyslomalla, joten mä tuurasin sitä tässä asiassa.

toinen parempi myöhään -aihe on tiettykin se, että VIHDOIN VIIMEIN keksin miten tän blogin saa fiksattua niin että teksti näkyy keskitettynä myös Firefoxin selaimella katottuna. Jesh. Ei kestänyt kun vuoden. (no joo, en mä nyt ihan kovin aktiivisesti sitä pohtinut..)

Mun Rauhanrakentaja-projekti sen sijaan ei ole juurikaan edennyt. Oon kylläkin kehunut ihmisiä hyvin tehdystä työstä, mutta en tiiä riittääkö se nyt rauhanrakennusjutuksi enää.
Mutta ei ole nyt osunut riitoja ratkaistavaksi. Partioneuvostokin oli lähes sopuisa. :D mutta siitä lisää joskus toiste. nyt pakko nukkua.

1 vee

2006-02-09T00:13:00.000+02:00

tänään on muuten vuosipäivä. suorastaan kirjaimellisesti, koska tää blogi on nyt tasan vuoden vanha. Jee! Ensimmäinen postaus on tehty 8.2.2005. Tosin se oli vaan enemmän testihengessä kuin virallinen. Mutta toinen postaus, tehty 9. helmikuuta 2005 on jo ihan asiaa. :)

kalle

Ps. Vuodessa täällä on käyny jotain 1690 kävijää (en muista milloin toi laskuri tuli), siis eri tietokoneilta tai ilman cookieta käyttäviä, ei välttämättä aina eri henkilöitä.

Gifts for Peace

2006-02-08T23:35:00.000+02:00

Eilen tuli SP:n lippukuntaposti. Siinä on muun muassa Rauhanrakentaja -hankkeen ohje. Lueskelin sudareiden, vartiolaisten ja vaeltajien ohjeita, ja aloin ihan innostua hankkeesta. :) Sitäpaitsi jos aloittaa suorittamisen jo nyt, saa ostaa Partioaitasta Juhlavuosi 2007 -merkin jo nyt.

Sudareiden kohdalla sanotaan muun muassa että viikon jokaiselle päivälle voi suunnitella yhden Päivän-hyvä-työ -tehtävän. Esimerkkeinä mainittiin muun muassa että

Puolustan kaveria
Otan yksin olevan kaverin mukaan leikkiin
Estän riidan tai tappelun
Kehun kaveria hyvin tehdystä työstä
Varmistan toverin työrauhan
Ilahdunat nappuria, isä, äitiä tms.
Osallistun johonkin keräykseen.

En tiedä miten voi suunnitella estävänsä riidan esimerkiksi juuri torstaina, mutta ajattelin että silti yrittäisin tehdä tän tehtävän, ainakin niin että teen joka päivä jotain. Tänään toivoakseni ilahdutin yhtä partiokaveria hänelle laittamallani viestillä (joka kaiken lisäksi oli ihan spontaani, ja vielä totta). Huomenna ehkä joudun kehumaan jotakuta hyvin tehdystä työstä. Oi miten hankalaa! :)

Mietin myös että Piirineuvosto vois alkaa suorittaa tätä merkkiä myös. Mutta sitten tajusin että mehän ollaan jo alettu Pinessä, kun siellä on nyt viime syksystä alkaen ollut aina joku sellainen partiosivistävä esitys illalla.

Viime syksynä oli YK:n vuosituhattavoitteista (joista lisää mm. http://www.vuosituhattavoitteet.fi Täällä on muuten sikahauskoja kortteja ). Tammikuussa kuultiin siitä miten partio tekee vaikuttamistyötä yhteiskunnassa niin täällä kuin kansainvälisestikin. Ja ens Pinessä kuullaan toivottavasti raporttia yhden pinen reissulta Lähi-Itään (oisko Saudi-arabiaan?) partioleirille. Se on varmasti ollut aika unohtumaton kokemus.

Joten Rauhanrakentajan ensimmäinen osio, eli perehtyminen, on jo aika hyvin hanskassa tällä. Enää puuttuu sitten se konkreettinen rauhanhanke. Se voi olla joko lasten auttamista Venäjän Karjalassa Unicefin kautta, joku pinen oma hanke, tai osallistumista piirin kehy-hankkeeseen. (Meillähän on Remppaleiri, mutta en tiedä että miten siihen voisi osallistua jos ei lähde leirille.) Jaa-a, Pinelle on pohtimista tässä..

Juups, mut mäpä raportoin sitten loppuviikommasta mun muita päivän-hyviä-töitä. :)

lekalla päähän?

2006-02-06T00:05:00.000+02:00

Oon huomannut että palautteen vastaanottaminen on tosi vaikeaa. No ei tietenkään positiivisen, mutta negatiivisen. Sain jälkimmäistä jokin aika sitten, enkä tiedä johtuko tavasta jolla palaute annettiin vai vaan viestin sisällöstä, mutta olisin melkein toivonut etten olisi sitä saanut.

Kaikki johtamis-aiheiset oppikirjat toteaa kuinka tärkeää palautteen saaminen on ihmisenä kehittymiselle ja paremmaksi ihmisten johtajaksi tulemiselle (ja blaabatiblaa..). Toivoisin oikeastaan ettei se ois totta. Olis paljon helpompi tehtä nyt vaikka tätä piirinjohtaja-hommaa, jos sais vaan positiivista palautetta, eikä negatiivista ollenkaan. (Ottais ainakin vähemmän itsetunnolle :D)

Niin, en tiettykään tarkoita palautetta jostakin tapahtumasta tai muusta konkreettisesta. Tottakai vaikkapa kurssipalautteen tai jonkun muun tehtävän suorittamiseen liittyvän palautteen saaminen on tärkeää, erityisesti rakentavan sellaisen. Eikä sen vastaanottaminen ota lainkaan voimille.

Mutta sen sijaan huomaan että mun voimille käy kyllä hyvinkin saada henkilökohtaista negatiivista palautetta mun tavasta toimia. Jos olen ikäänkuin arvioinut tilanteen, toiminut sen mukaan, ja sit joku toinen katsoo asiakseen käydä neuvomaan mua siinä jälkikäteen. Tai siis juurikin noin mä sen koen, et "älä tuu mua neuvomaan".

En tiedä mistä se johtuu, koska tietenkin sitä käy kaikenlaisia toimintatapoihin liittyviä keskusteluja, eikä toisen osapuolen tuntemusten, ajatusten, tai palautteen kuunteleminen silloin ole hankalaa kun se on suoraan häneltä minulle. Onhan se tietysti joskus rankkaa, mutta aina erityisen arvokasta, toivetta yhteistyöstä. Ei sitä suinkaan ota minään ylimielisenä neuvomisena. Ja usein tietty kysyn neuvoja yhdeltä jos toiseltakin ja olen tyytyväinen neuvoihin, olin mä sitten samaa tai eri mieltä asiasta.

En tiedä, ehkä nimenomaan tuo neuvojen ja palautteen vastaanottaminen saattaa olla hankala juttu muillekin, niin uskoisin. Ja ehkä toiset ovat hienovaraisempia palautteen antajia kuin toiset. Toivoisin että itse oppisin mahdollisimman hienovaraiseksi. Pahoin pelkään että olen vähän turhan suorapuheinen, kuten yleensäkin. Mutta luulen että hienovaraisuudella asia menee parhaiten perille, ilman että loukkaa toista suorapuheisuudellaan tai lyö turhaan lekalla päähän.
Pitäs kai mennä jollekin kurssille. :)

Tikkatauluna

2006-02-02T23:50:00.000+02:00

jeejee! Koetin mennä nukkumaan, mutta oon Toinen Toistaan -pileiden jäljiltä näköjään vielä niin adrenaliinihöyryissä, että nukkumisesta ei tule mitään. Onneks on tää uus läppäri niin että voi kirjoitella blogipostauksia vielä pedissäkin. :-)

Remppa-projektin päättäjäisiä juhlittiin siis Vanhalla Ylioppilastalolla tänään illalla. Porukkaa oli ihan kiitettävästi, joku sanoi että yli 200 lippua olisi myyty.

Siellä oli erilaista ohjelmaa alkaen mahtavan hienosta seventiis-juontajasta, sambakoulusta ja improvisaatioteatterista, ja tietty iso pomppulinna. (nähtiin muuten muun muassa eräskin talouspäällikkö pomppimassa "varmaan illan korkeimpia hyppyjä", puhumattakaan muista 'aikuisista partiojohtajista', kuten sanonta kuuluu :D) Lisäks esiinty kaks pändiä, Manus Dei ja Soma.

Mä olin - kai jossain mielenhäiriössä - luvannu tehdä "Heitä tikkaa piirinjohtajaan" -pisteen, joten eilen sitten töiden jälkeen värkkäilin musta otetun valokuvan sellaseks että sen sai siniselle taustalle. Kuva suurennettiin ja kopioitiin sitten A1:ks, eli fläppitaulun kokoiseks. Oli aika puuhastelu saada se seinälle, onneks oli hyvät suojat. Jos heitto osu huivissa olevaan osmonsolmuun, sai palkinnon. Kaks heittäjää osu, ja kolmas aika lähelle, mut melkein ei laskettu. Oli kyllä omituinen fiilis aluks, kun jengi heitti tikkaa esimerkiks mun vatsaan. Mutta sittten siihen tottu. ;)

No juu, oli siis eri kiva härdelli koko juttu, ja hyvä päätös Remppa-projektille. Tekijät on hyvin jaksaneet viedä homman loppuun asti, ja mitä ilmeisimmin myös menestyksekkäästi.

Maanläheistä

2006-01-26T22:45:00.000+02:00

Maanläheistä partiota tahtoo sanoa että mä tulin pahan kerran selätetyksi tuolla Piirineuvostossa viime viikonloppuna. Tai tarkemmin sanottuna Kiljavan koivut ikävästi hyppäs mun pulkan eteen, sillä seurauksella että olen tällä viikolla ollut sairaslomalla. Selkä vähän tappautui. Mitä tästä opimme? Ei pidä laskea pulkalla päin koivua. (tahi muutakaan puuta).
Miks muuten tuntuu että aikuisena satuttuaa itseään paljon pahemmin kuin koskaan lapsena?

No juu, muutoin en ole kovin maanläheisissä tunnelmissa ollut viime aikoina. Piirineuvosto päätti käynnistää Piirileirin tekemisen vuodeksi 2008, minkä seurauksena mun tehtävä on nyt hakea ja pestata yksi piirileirin johtaja tänä keväänä. Toivottavasti kaikki hyvät tyypit hakee siihen!

Hieman ehkä maasta irti olevan projektin siitä tekee tietty piirileirin koko: tavoitteena on yli 4 000 partiolaisen leiri, eikä sen budjettikaan ole ihan napeista tehty. On vaikea hahmottaa konkreettisesti että mitä kaikkea toi määrä oikein tarkoittaakaan. (Vaikka että jos jokaisessa teltassa nukkuis keskimäärin 5 partiolaista, leirillä olis pystyssä 800 nukkumatelttaa. huh. )

Viikon päästä ois luottisten lasketteluretki Himokselle. En tiiä voinko nyt sittenkään osallistua, kun jos tää mun selkä vielä temppuilee silloin. hmph.

2006-01-17T22:44:00.000+02:00

Uudenmaan kollega Satu kirjoittaa blogissaan että tarjoaa piirinjohtajan johtamispalveluita: piirihallitukselle ja työntekijöille ja tietenkin pipsa ja patu partiolaiselle parempana partiona.

Mä en jotenkin halua ajatella noin. Mun ajatusmaailmassa palvelut on jotain sellaista mitä edellytetään ja odotetaan ja josta nykymaailmassa useimmiten maksetaan, joten rahalle pitää saada vastinetta. Ehkä tää viimeinen kohta on onkin se mikä mua tässä ajatusrakennelmassa hiertää. En halua olla kokea olevani tyyppi jolla on velvoite tarjota palveluita jotain vastiketta vastaan - oli valuutta sitten oravannahkoja, aikaa tai kuuntelevaa korvaa.

Silloin tällöin tuntuu aivan riittävän ahdistavalta tehdä tätä hommaa näinkin, saati jos pitäisi alkaa ajatella tarjoavansa jotain palveluita, ikään kuin kaupalliseen henkeen. eieieieeei!! (toteaa kauppatieteilijä. noh, pikkuseikkoja)
No, se ei tietenkään poista sitä faktaa, että tottakai työntekijöillä on oikeus mahdollisimman hyvään esimieheen, pihalla ja piirin luottiksilla hyvään johtamiseen ja koko partiotoiminta ansaitsee oikeita asioita edistävän piirinjohtajan.

Mutta haluan ajatella että tämä mun tekemä vapaaehtoistyö sisältää jo terminä ja käsitteenä palveluasenteen, ja sen täytyy riittää. Vähemmästäkin pää hajois jos joku ikäänkuin odottais multa jotain tiettyjä, määriteltyjä palveluita. hyi yäk. Tai ehkä en vaan ole riittävän epäitsekäs. :)

ps. saattaa tosin olla että ollaan sadun kanssa ihan samoilla linjoilla, mutta että me vaan käsitetään sana palvelu eri tavalla. mutta tulipa nyt pohdittua tätäkin.

palautumista

2006-01-15T17:08:00.000+02:00

Nyt on sit pihasemma takana. Olo on kyllä aika hyytynyt, mutta ehkä hyvällä tavalla hyytynyt. :) On valvonu tietty liikaa, eikä aikataulu tietenkään pitänyt ihan niin kuin oltiin suunniteltu, mutta uskon että se oli muidenkin mielestä hyvä semma noin kokonaisuutena.

Oli kiva olla samassa paikassa Vantaan Partiokannuksen hallituksen kanssa, vaikkei meillä varsinaisesti yhteisiä rupeamia ollutkaan. Oli yhteiset ruuat ja sit yhteinen iltaohjelma, eli siis tuttujuttu: Kannus vastaan Piha. Tuli tasapeli. Kävi ilmi että yllättäen mä ja varajohtaja P. tunnetaan toistemme ajattelutapa ja muutenkin kaikkia omituisia yksityiskohtia toisistamme vähän enemmän kuin Kannuksen puhis ja sen sunnuntaina valittu varajohtaja. :D Kysymykset oli tietty hallitusten jäsenten keksimiä. (Vähän kyllä hirvitti siinä vaiheessa kun antoi itsensä niiden käsiin, että mitä ihmettä me ollaan oikein tällasta keksitty?!)

Muutoin meiän ohjelmassa oli muutamia kokousasioita, joista lisää Pihassa Puhutussa kunhan ehdin tekeen sen ens viikolla, ja muutamia yhteisiä pelisääntöjä (muun muassa että puhutaan suomea eikä ulkomaankieliä) ja muutama perehdytys-setti. Ja onneksi ehdittiin myös lumikenkäileen, mikä oli ihan leppoista ja hauskaa, etenkin kun oli aurinkoista. Mä toki lentelin koko ajan mukkelis-makkelis, kun pompin jänön lailla ympäriinsä, mutta se kuului asiaan. :-)

No juu, nyt kuuluu mennä äänestämään. En jaksais millään raahautua, onhan äänestyspaikalle ainakin 400 metriä, mutta ei voi auttaa. Joitain asioita ei omatunto anna lintsata.

uudet tyypit

2006-01-13T13:09:00.000+02:00

Hauska juttu että meillä on nyt kaks uutta jäsentä pihassa.Vaikka tietty on haikea menettää hyvät ja pätevät ministerit pihasta, niin on siinä aina jotain jännää kun tulee uusia tyyppejä pihaan. Nämä nimenomaiset uudet tyypit on siitä pätevimmästä ja mukavimmasta päästä, joten uskon ja luotan että piha eikun paranee kun uus talous&kiinteistö- sekä koulutusministeri aloittaa pestinsä.

Uudet ihmiset tottakai tuo mukanaan uusia tuulia ja muuttaa ryhmän olemusta. Piirihallitus on partioporukaksi siitä omituinen, että sen puheenjohtajilla tai muilla jäsenillä ei ole juurikaan mahdollisuuksia vaikuttaa porukan kokoonpanoon. Pihan jäsenet valitaan kuitenkin vaaleilla, ja ehdokkaaksi saa ja voi ja pitääkin asettua kuka tahansa. Toisaalta, kun on kerran tullut valituksi, niin mitään tutustumis- ja miettimisjaksoa ei ole. Ja pois jäämisen kynnys on ehkä hieman korkeampi kuin jossain keskivertotoimikunnassa. :D

Mutta se kyllä luo osaltaan haasteita olla puhiksena, kun kukaan jäsenistä ei välttämättä tunne toisiaan ennestään, ja jengi vaihtuu osittain joka vuosi, ja aina on mukana jotain jotka on uusia porukassa eikä tietenkään voi tuntea systeemejä, jotka loppujenlopuksi on aika monimutkaisia ja laajoja. Ja just kun alkaa oleen hommat hanskassa ja porukka osata kuviot, niin se kuvio tietenkin menee uusiks. Joko me itse päätetään muuttaa systeemiä (sitä kai yleisesti kutsutaan kehittämiseksi) tai sitten jengi vaan vaihtuu kun kaudet loppuu ja alkaa.

Ja kun tähän vielä lisätään se että eri ihmisillä on tietty alunalkaenkin erilaisia mielikuvia pihapestistä ja eikä kaikki tietenkään motivoidu samoista asioista, niin ollaan niin pihapestin mutta eritoten puhispestin ehkä suurimman haasteen ytimessä. Heterogeenisestä ja usein vaihtuvasta porukasta pitää muodostua tiimi.

Nyt viikonloppuna toi muodostuminen pääsee hyvään vauhtiin, kun tää hyrrä pyörähtää taas uudelleen, ja meillä on pihan tammisemma Heinolassa. Oon ihan jipoissani siitä, oon askarrellut-paskarrelut kaikille perinteiset retkikirjeet, pyytänyt äitiä(!) roudaamaan mun pulkat Ogeliin mun kotiin jotta saan ne mukaan, ja pakkaillut reppuun läppärin lisäks muun muassa puukon, kirveen ja makuualustan. kivakiva!

blogeja

2006-01-10T17:17:00.000+02:00

Hiphei,

Blogitrendi on saavuttanut partion, tai ainakin muutamat piirinjohtajat. Kaikkia uusia piirinjohtaja-blogeja on nimittäin ilmaantunut partioblogistaniaan. (Mut pyydän saada huomauttaa, et mä olin kuitenkin eka, mä oon niiiin trendi. :D)

Tässä on kuitenkin nää muut:

Uudenmaan piirinjohtajien Sadun ja Paulan blogi: http://pijot.vuodatus.net/

Uusipartio.fi -sivuilla on blogi Kolme Kulmaa, johon kirjoittaa SP:n puhis Erja Salo, EPP:n piirinjohtaja Valtteri Karhu, ja lpkj Anu Niilo-rämä) http://www.uusipartio.fi/index.php?id1=105&lang=18

Ja sit on vielä Hämeen piirin pj:n eli Iitun blogi: www.piirinjohtaja.blogspot.com
Tosin en tiedä päivittääkö Iitu tätä blogiaan enää, tämä kun liittyi ehkä siihen piirien yhdistymiseen, joka sittemmin kaatui ainakin toistaiseksi.

sisäpiiri

2006-01-10T16:43:00.000+02:00

Äkkiseltään vois ajatella, että toi otsikko koskis piirin toimijoita tai pihaa tai jotain. Mut ei, se koskeekin Suomen Metsänkävijöitä, tai tarkemmin sanottuna niiden talvileiriä. :-)

Kysyin siis että tarttisko joku leirille osallistuva lippukunta kenties ylimäärästä paria käsiä ja suksia pääsiäisenä, kun mänkijöiden eka talvileiri pitkän aikaan pidetään jossain Pudasjärven tuntumassa. Olisi ollut kiva lähteä talvileirille, ja viettää muutamia päiviä etsimässä lasten sukkia ja monoja ja pitämässä tulta yllä kuivausteltan kaminassa. Ois ollu hyvä vaihtelu tähän mun aika paperiseen partioon. Mut leirille ei kuulemma oteta muita kuin metsänkävijöitä, joten sepä siitä.

Etsin siis itselleni parempaa pääsiäistekemistä ja ehkäpä jopa talvileiriseuraa, vaikka Uudenmaan partiopiirin talvileiriltä. Uusimaa on perinteisesti aika avarakatseinen, ehkä ne suvaitsee jopa jotain ei-uusimaalaista niiden leirillä.

PS. Koudilla oli tietty talvileiri tänäkin vuonna, kuten yleensäkin, mut sen ajankohta ei natsannut mulle..

2006-01-08T21:42:00.000+02:00

Tänään ajattelin partioasioita. Tai siis ajattelin partioasioita ja jopa teinkin niitä. Viime viikolla vaan ajattelin - mutten mitään tehnyt. Ehkä sen voi hyväksyä loma-ajan luppoudeksi. Aina menee sekä syksyllä että joulun jälkeen pari viikkoa ikään kuin ajatusrattaiden käynnistykseen. Ei pääse rytmiin.
Nyt onkin tosin rytmiin pääsyllä onkin jo kohtuullisen kiire, koskapa ens viikonloppuna on pihan talvisemma, jossa on kokousasioiden lisäksi kaikenlaisia muita ohjelmia: on oman toiminnan kehittämistä ja systeemien sopimista, samoin kuin joitain muita yleisiä pihapestiin liittyviä rupeamia, kun meillä on kaks uutta jäsentäkin. Heti sempan jälkeen on sit armoitetun Piirineuvoston kokous Kiljavalla, joten siltäkin osin on ihan aktiivista.

Mitään varsinaisia uudenvuoden lupauksia en ole tälle vuodelle tehnyt - vältän tuottamasta pettymystä itselleni kun ei ne sit kuitenkaan pitäis :) - mutta toivon että tää seuraava vuosi on keskimäärin snadisti leppoisampi kun toi edellinen. Vaikka kaipa meillä ihan isoja asioita tulee ens vuonnakin, toimiston muutto ja Töölönkadun uus partiotalo nyt päällimmäisinä. Mutta toisaalta, perusjutut on niistäkin päätetty, joten ehkäpä loppu on nyt sitten vain surffailua siltä osin. (joopa joo.. :D)

Ainiin, sellaisen toiveen oon itselleni asettanut, että viettäisin ehkä hieman enemmän öitä metsässä kuin viime vuonna - syksyllä en nukkunut yhtään yötä laavulla tai edes puolijoukkueessa. Kaikkien kisojenkin aikana oli aina joku viikonloppukokous tai muu. Säälittävää. Tosin talviöisin palelee kyllä joka kerta niin sikana, jotta eipä sitä nukkumiseks voi sanoa. Mutta on siinä silti kyllä hohtoa.

saldo

2005-12-18T16:05:00.000+02:00

Vuosi lähestyy loppuaan. Tässä vaiheessa jokaisen itseään kunnioittavan piirinjohtajan varmaan pitää tehdä kaikenlaista analyysia hommasta. Tässä siis mun.

13 Keskiviikko-iltaa Pihan kokouksissa
1217 Lähetettyä partiosähköpostia (kotoa)
n. 80 Välihuutelua Piirineuvostossa (keskimäärin 20 per kokous?)
5 Päätöstä Töölönkatuun liittyen
1 Ohjelmaryhmän perustaminen
n. 60 Baariretkeä
n. 20 Itkukohtausta
4 Partioneuvoston kokousta
16 Viikonloppukokousta ja -tapahtumaa
n. 7 Hätäpaniikkistressikohtausta
1 Partioparaatin vastaanotto
1 Piirin 30-vuotisjuhlat
n. 16 Periaatekeskustelua varajohtaja P:n kanssa :)
42 Blogipostausta
1 KoGi-leiri
1 Piirinjohtajien esimiesvalmennus-seminaarin suunnittelu
1 Tiivis yhteistyösuunnitelma Uudenmaan Partiopiirin kanssa

Lisäks

epämääräinen määrä muita keskusteluja määrittelemättömän määrän muita ihmisiä kanssa.
kohtuullinen määrä onnistumisia
liian paljon epäonnistumisen tunnetta
aika monta vapaaehtoistyötuntia
aika monta kehityshankkeen käyntiin polkaisua

keskimäärin ehkä aika oikeita asioita. time will tell.

Partio alkaa blogata.

2005-12-15T22:59:00.000+02:00

Uudet, partioliikkeen muutosta käsittelevät sivut on avattu toissapäivänä, sieltä voi käydä lukemassa muun muassa SP:n puheenjohtajan Erja Salon blogipostauksia. Ekassa blogissaan E. mainitsee myös meiän piirin, epäsuorasti ainakin. :-)

Sivuilla on saatavilla myös aivan todella hyvän exit-tutkimuksen ja partion mielkuvatutkimuksen tulokset. Voi käydä kattelemassa että mitä muut ajattelevat meistä, miksi jengi lopettaa partion. Käytän itse ja suosittelen. ;)

Vielä kun ne sais sinne ne ton RSS-feedin, niin sais aina päivityksistä tiedon omalle koneelleen. Sivut on muuten osoitteessa www.uusipartio.fi.

kalle

2005-12-02T00:19:00.000+02:00

Pari päivää sitten oli Puhisten pikkujoulut. Se on meiän piirin järkkäämä ilta kaikille piirin toimikuntien puheenjohtajille. Hubaa ja asiaa toivoakseni sopivassa suhteessa.

Koetin kiittää meiän puhiksia kaikesta siitä mielettömän hienosta työstä jota ne on tehneet tänä vuonna. En usko että onnistuin kovinkaan hyvin. Olisi pitänyt valmistautua paremmin, jotta olisi osannut olla tarkempi ja konkreettisempi. Ja jotta olisi osannut oikeasti välittää mun tunnelmat.

Ehkä hienointa tässä vuodessa on nimittäin ollut se että jotenkin näkee ja kokee ja tuntee kuinka monet hommat etenee. Kuinka useat kymmenet, jossei sadat, luottikset haluaa oikeasti tehdä tätä partiota paremmaksi. Kuinka monet näkee mielettömästi vaivaa, jotta jollakulla toisella olisi kivaa - tai edes vähemmän rankkaa :) - ja kuinka kaveria autetaan hädässä ja vaikkei niin hätää olisikaan.

Siitä olisin halunnut kiittää.

Ja siitä että vaikka joskus tuntuu että kaikki asiat takkuaa, turhauttaa ja väsyttää, niin silti luottikset jaksaa ja haluaa antaa omastaan toisille, jakaa osaamista ja olla lippukuntien johtajien tukena. Moni projekti, tapahtuma tai muu kehityshomma olisi tänäkin vuonna jäänyt tekemättä jollei joku luottis olisi vaan sinnikkäästi uskonut siihen ja tehnyt töitä sen toteuttamiseksi. Se kaikki on ison kiitoksen arvoista.

On etuoikeus kuulua näin hienoon joukkoon.

näkyvyydestä

2005-11-22T23:25:00.000+02:00

Olipa leppoisa ilta tänään. :D

Olen pikkuhiljaa toipunut partioneuvostosta. :) Se on fyysisesti yllättävän rankka viikonloppu - siinä mielessä että pitää istua koko viikonloppu enemmän tai vähemmän paikoillaan, ja kun muutenkin tekee työtä istuen, se on ehkä aika kova paikka. Kaikki lihakset jumittaa.

Neuvostossa oli keskustelua partion julkisesta kuvasta. . SP aikoo uudistaa visuaaliset ohjeensa, ja puhuttiin muun muassa että olis tosi hyödyllistä, jos partio kaikkialla Suomessa voisi näyttää samalta. Nykyäänhän jokaisella piirillä on oma visuaalinen ilme, jota sitten noudatetaan enemmän tai vähemmän linjakkaasti. Se puolestaan ei anna kovin yhtenäistä kuvaa suomalaisesta partioliikkeestä.

Meilläkin piirissä periaatteet on enemmän tai vähemmän haussa. Kukin tekijä päättää aika itsenäisesti minkä näköisen julisteen, webbisivun tai mainoksen tekee. Tästä aiheesta juttelin just yhden mun viestinnän partiokaverin kanssa.

Mä olen sillä kannalla että kaikkia pääkaupunkiseutulaiseen partiotoimintaan liittyviä tuotoksia pitäisi yhdistää tietyt visuaaliset perusperiaatteet. Esimerkiksi jos ollaan päätetty yhteisestä fontista, sitä fonttia pitäisi hitsi vie käyttää, eikä niin että kukin voisi valita vapaavalintaisesta fonttiavaruudesta itseä miellyttävän. Ei tietenkään niin että sitten jokaikinen nettisivu näyttää täsmälleen samalta, mutta niin että voi valita tietyistä vaihtoehdoista (esim. värit) ne joita haluaa käyttää tässä, ja muun muotoilla vapaasti..

Mun mielestä luottamushenkilönkin suunnittelua voidaan ohjata tiettyyn suuntaan, eikä se tee hommasta vähemmän mielekkäämpää, jos on etukäteen jo kerrottu tietyt periaatteet. Niinhän tehdään muussakin piirin toiminnassa. Se on haasteellisempaa ehkä, mutta onko se huono??

Tämä mun partiokaveri puolestaan oli sitä mieltä että kun luottikset tekee, on luonnollista että jälki ei ole yhtenäistä. Ja kun jokainen tapahtuma kilpailee keskenään, pitäisi antaakin mahdollisuus erottua, ja riittävä yhteinen tekijä voisi olla esim. piirin logo jossain paikassa.

No joo, luulen että jos olisi ollut aikaa keskustella pidempään, oltais varmaan päästy yhteisymmärrykseen. :D

kalle

ps. Hauska juttu muuten, joku on ollut juurikin samaa mieltä mun barrikadi-kirjoituksen kanssa! Tai niin ainakin ymmärsin.

Uus partiomekko

2005-11-08T11:35:00.000+02:00

Jee! Kävin eilen hakemassa uuden partiomekon itselleni. Siis ihan virallisen partiomekon, sen sinisen. Laitoin sen heti tänään päälle, kun meillä on hallituksen työvaliokunta toimistolla illalla. Hieman se tuntuu lyhkäseltä päällä (ainakin täällä töissä) kun oon kuitenkin aika pitkä. Mutta muutoin kyllä eri kiva :D

Työvaliokunnan listalla on muuten ihan järkyttävät määrät kamaa, en tajuu mistä ne kaikki onkaan siihen kertyneet!

kalle

barrikadit

2005-10-31T22:02:00.000+02:00

Toissa viikko, ja vielä viime viikkokin oli ihan omituisia. Ei ollut yhtään partiopalaveria koko viikkona. Ois pitänyt tietty tehdä jotain kirjoitushommia, mutten hepun pääkkärin kirjoittamisen jälkeen tehnyt mitään. Aivan omituista. Näin "irti partiosta" -olotilaa mulla ei ollut edes kesällä.

Tai no, kirjoitin mä pari kommenttia piirin Pakkiin. Meillä on meneillään kiihkeä keskustelu ympäristökasvatuksesta ja luonnonsuojelusta. Tai ei oikeastaan itse aiheesta, vaan niistä muodoista joita tämä tällainen kasvatus voi saada ja joilla sitä voi tehdä.

Voiko partiohuivi kaulassa osallistua mielenosoitukseen? Voiko piiri tai SP ottaa kantaa ympäristön puolesta? Joidenkin kommenttien mukaan piiri ei missään tapauksessa voisi organisoida osallistumista mihinkään mielenosoitukseen, ei etenkään sellaiseen jonka järjestää joku ympäristöjärjestö. En tiedä mitä mieltä nämä samat tyypit ois siitä jos joku lippukunta organisoisi tällaisen. (Tiedoksi: partiopiiri siis ei ole organisoimassa mitään mielenosoitus-juttuja näillä näkymin.)

Eikä tietenkään partioliike Suomessa - osa kansainvälistä partioyhteisöä - voisi olla mukana allekirjoittamassa jotain kannanottoja vaikkapa kasvihuoneilmiön kuriin saattamiseksi. Viis siitä että Suomi on sitoutunut Kioton sopimukseen, tai että kansainvälinen partioliike ottaa voimakkaasti kantaa ympräistöasioiden puolesta, ja kehottaa ja rohkaisee kaikkia partiolaisia vaikuttamaan aktiivisesti yhteiskunnissaan esimerkiksi ympäristöasioiden puolesta. (Esim: WOSM: www.scout.org, http://www.youthoftheworld.net/)

Kaikki ovat toki yhtä mieltä siitä että ympäristökasvatus ja luonnonsuojelu on tärkeitä arvoja partiossa, ja tottakai niiden puolesta pitää toimia. Osa kirjoittajista on vaan ehdottomasti sitä mieltä että toiminnan pitää siis rajoittua "partion seinien sisäpuolelle", eikä mielipiteen ilmaukset siis olisi sallittuja, ei mielenosoitukset muttei myöskään mitkään kannanotot.

Tulkitsen kuitenkin että jos joku WWF järjestää vaikka rantojen siivoustalkoot, niihin piirikin voisi organisoida väkeä, kunhan partiolaiset ei vaan olis siinä samassa yhteydessä vaatimassa vaikka eduskunnalta että rannat pitäis jotenkin myös pitää puhtaina esim. lainsäädännön keinoin. Ei siis saisi missään vähänkään provokatiivisessa yhteydessä osoittaa, että partiossa toimitaan meidän arvojen puolesta.

No, joku voi jo ehkä tästä päätellä että mä en ole ihan samaa mieltä tuosta. Riipii ajatuskin että meillä on kaikkia hienoja periaatteita "edistää vastuuta itsestä ja elinympäristöstä" (peruskirjasta), tai BP:n "kasvattaa vastuullisia ja aktiivisia kansalaisia", mutta kuitenkaan partioliike ei saisi tiukimpien mielipiteiden mukaan rohkaista ihmisiä vaikuttamaan tämän yhteiskunnan asioihin, ei etenkään näyttämällä mallia että mitä eri tapoja siihen on. Niiden mukaan partiolaisista pitäisi kasvattaa aikuisia, jotka tuntevat vastuunsa elinympäristöstään, mutta vain siten että ne harrastaa kierrätystä eikä jätä roskia Nuuksioon kun siellä retkeilevät.

Sen sijaan kaikki vaikuttamisen muodot ois meiltä kiellettyjä, ei voisi kehottaa lippukuntia ottamaan yhteyttä kaupungin päättäjiin, kun kolon lähellä oleva metsikkö aiotaan tehdä parkkipaikoiksi, tai jos vielä sen voisi, niin ei ainakaan voisi olla partioliikkeenä vaikuttamassa ja ottamassa kantaa esimerkiksi saasteettomamman ilman puolesta tai kasvihuoneilmiön pysäyttämiseksi.

Mutta täytyyhän meidän! Miten suomalainen partioliike - tai suurin partiopiiri - voi katsoa itseään peiliin, jos se vaan kääriytyy omien vällyjensä alle, ja miettii että "kyllähän me retkeillään ja leikitään ympäristöleikkejä ja kierrätetään, eikö se muka riitä?" Eikä edes halua toteuttaa partioaatteen yhtä tärkeimmistä ajatuksista: jättää tämä maailma seuraaville sukupolville parempana paikkana kuin sen sai. Siihen tarvitaan jotain muutakin kuin ympäristöleikkejä.

kalle

sormiverryttely

2005-10-23T20:49:00.000+03:00

onpa ollut hiljaista tällä suunnalla. oon vähän yrittänyt välttää partion tekemistä ja etenkin sähköpostin ääressä istumista, joten ehkä siks näilläkään palstoilla ei ole juuri sanansäilä heilunut. Oon sensijaan keskittynyt keittiöremontin tekemiseen (tai sen edistymisen seuraamiseen, oikeammin.) Juuri nyt ois toki tuikitärkeää tehdä Hepun pääkkäriä, joka on jo viikon myöhässä (kääk.).. No, ehkä sormet ja jopa ajatuksetkin vetreytyy tässä.

Sitten viime postauksen on tapahtunut paljon, suuria ja pieniä asioita. Suurista tietty Töölönkadun toimisto-päätös on yks tärkeimmistä. Tänk gaad päätös oli yksimielisen myönteinen, vaikka en ehkä ois jaksanut enää kovin henkilökohtaisesti kielteistäkään ottaa. Muutto on sitten ajankohtainen - jos ja toivottavasti kun kaupungin viskaalit on myönteisiä vuokratukien suhteen - aikaisintaan ensi syksynä. Taloon pitää tehdä iso remontti, ja sitä ennenkin on paljon tilaan liittyviä selvittelyjuttuja ja suunnitelmia tehtävänä.

Piirin 30-vuotisjuhlat ja kokous ansaitsis tietysti aivan oman postauksensa, olihan siellä hyvä paneeli ja oikein viehättävä coctail-tilaisuus, puhumattaakaan kaikesta muusta oheisohjelmasta. Paneelin aiheena oli johtajuus, ja se mitä eväitä partio antaa muuhun elämään, siihen "siviiliin".
Monet panelistien kommentit oli varsin mielenkiintoisia, ja useista ei-niin-hymistelevistäkin olin samaa mieltä: partio kasvattaa ottamaan vastuuta ja olemaan oma-aloitteinen, sitoutumaan ja ajattelemaan yhteisön hyvää. Se ei aina ole itsen kannalta järkevää nykyajan työelämässä, jossa liian ahkerat ja kiltit on helposti vaarassa uupua, ja työnantajat ei välttämättä sitoudu siihen työntekijään yhtä tai kahta vuosineljännestä pidemmäksi ajaksi.
Toisaalta harvassa muussa lafkassa pääsee harjoittelemaan ryhmässä toimimista saati sen johtamista niin nuorena kuin täällä meillä. Siitä on iso ilo melkein missä tahansa ammatissa, vaikkei olis työelämässään mitään kiinnostusta johtajuuteen. Puhumattakaan siitä että monet voi partiossa harjoitella käytännössä niitä taitoja joista myöhemmin tulee sitten ammatti. nojuu, menipä filosohviseksi.

Tänään olin toisessa piirin kokouksessa, nimittäin meiän sisarpiiri Uusimaan. Halusin nähdä myös jonkun toisen piirin vuosikokouksen. Niiden piirin nykyinen varajohtaja valittiin ensi vuodeksi piirinjohtoon, ja muutenkin kokouksessa oli paljon hallitusten jäsenten valintoja. Siellä ei tosin päästy äänestämään, mutta muutoin hyvät tyypit tuli varmasti valituksi.
Uudellamaallahan ei ole piirineuvostoa, joten siellä syyskokous valitsee hallituksen jäsenet ja hyväksyy toimintasuunnitelman ja talousarvion. Äänestysten puuttuessa kokous ei kestänyt sen enempää kuin meiänkään keskivertokokoukset, 3 ½ tuntia. Siinä näytti olevan se hyvä puoli, että toimintasuunnitelmasta päästiin kertomaan heti tuoreeltaan lippukuntien edustajille, ja ministerit pystyivät sekä mainostamaan jotain tärkeitä tapahtumia että kertomaan ensi vuoden muista painotuksista. Not bääd. Meillä ei taideta päästä tuohon kasvokkaiseen tavoittavuuteen nykysysteemeillä...

piha

2005-09-29T22:52:00.000+03:00

Eilen oli suorastaan leppoisa pihan kokous.
Olin ostanut kaikille sellaiset välkkyvät pillit, joihin sai sit puhaltaa, jos puheenjohtaja (tai joku muu) paukautti suustaan jotain asiatonta, mentiin liian nopeasti tai liian hitaasti, ehkä joku pyys puheenvuoroakin. Ne välkkyikin hienosti siellä. Harmi vaan että mun glitter-taikasauva hajos kokouksen lopuks. Muutoin oisin voinut lainata sitä pinen puheenjohtajistolle nyt lauantain kokoukseen.

Varajohtaja P. oli myös valmistellut toiminnansuunnitteluun aika näppärän excelin, jota oli ilo käsitellä. Ja ministerienkin tuotokset alkaa olla aika lailla mallillaan. Oikein hyvä, siis.

Lauantaina on sitten pine. Se onkin viimeinen partioviikonloppu hetkeen, tänk gaad. On ollut aika tiivistä partiorupeamaa tämä alkusyksy, kun kaikki viikonloput viettää eri kokouksissa.

(Pari viikkoa sitten oli partioneuvostokin, josta en ole vielä mitään raportoinut oikeastaan kelleen. Eihän siellä päätetty kuin aloittaa strategian valmistelu, jonka yhteydessä ehkä avataan partion peruskirjakin. Jotta ei mitään sen merkittävämpää... no joo, ällös pelästykö, vielä siihen ehtii vaikuttaa.)

Pinessä kuullaan vaalitoimikunnan raportti siitä keitä on jo asettunut ehdokkaiksi. En kyllä ole kuullut mistään suuresta ryntäyksestä siihen. Joten nyt on aika aktivoitua, jos haluaa vaikuttaa tämän piirin asioihin. Ryhdistäytykää! Ei se pihapesti nyt niiiiin hirveää ole. :D

kalle

en ole yksin :)

2005-09-28T10:38:00.000+03:00

Hauskaa, Hämeen piirinjohtaja Iitu pitää näköjään myös blogia. Häme ja Satakuntahan ovat muodostamassa uutta piiriä, joten Iitun blogi käsittelee näköjään aika paljon sitä. (blogin osoite on muuten aika yleispätevä ;-))

Iitun blogiin on muuten linkki Hämeen etusivulta, toisin kuin tänne...

kalle

houston, we have a problem

2005-09-27T22:15:00.000+03:00

Noniin.
Kuukausi on kulunut siitä kun aloitin mun ajankäyttölaskelman (22.8-22.9.). Tässä ajassa oon tehnyt 52 tuntia partiota arki- ja sunnuntai-iltaisin. En nyt ole laskenut puheluita mukaan, muutoin kuin poikkeustapauksissa. Enkä tietenkään ole kotona istuessani aina välttämättä halunnut ehdä asioita nopeasti pois alta, vaan saattanut jäädä harhailemaan jonnekin Pakin syövereihin joksikin aikaa.

Mutta 52 jaettuna päivien lukumäärällä (52/24) tekee joka tapauksessa keskimäärin noin 2 tuntia partiojuttuja päivässä. Siis joka päivä paitsi perjantaisin ja lauantaisin. Joka päivä en tietenkään ole tehnyt. Mutta varmastikin useammin kuin joka toinen kyllä.

Viikossa siis partioon noin 13 tuntia. Summaan muuten pitää noin henkisesti lisätä lisätä viikonloppukokoukset ja muut tapahtumat = 3 viikonloppua tänä aikana, mikä on tosin poikkeuksellisen paljon.

On ehkä aika katsoa prioriteetteja...
tai tehokkuutta.
tai jotain.
tai mitä tahansa.
:-)

Huomenna muuten pihan kokous. Esityslistahan löytyy Piirin Pakista, tarkemmin sanottuna InfoPakista.

hieno aate

2005-09-25T23:24:00.000+03:00

Uusimmassa Partiojohtaja-lehdessä äspeen varapuhis kirjoittaa partion yksinkertaisesta kasvatusreseptistä. Että partiossa nuorille tarjotaan mahdollisuus kasvaa vastuuntuntoisiksi ja itsenäisiksi yhteiskunnan jäseniksi, jotka ajattelevat myös muiden etua ja hyvinvointia. Siis vastuuta itsestä, muista ja ympäröivästä maailmasta.

S. kirjoittaa että hänen mielestään se ei ole sanahelinää tai monimutkaista, vaan siiihen on yksinkertainen resepti: vastuuta ja hauskuutta, tavoitteita ja iloa, toimintaa ja kasvamista säännöllisesti annosteltuina.

En tiedä miksi tuo kirjoitus liikutti mua niin kovasti - siinähän ei suinkaan keksitä mitään uutta.

Mutta vaikka tuo sama ajatus on useinkin takaraivossani, ja vaikka siitä jopa erityisesti pohditaan erilaisissa työpajoissa sun muissa, sen kirjoittaminen noin yksinkertaisesti jotenkin taas kristallisoi tämän koko jutun.

Että ei tämä nyt niin vaikeata olekaan.

Ja vaikken muista koskaan epäilleeni partion perusajatusta - joidenkin muotojen tai käytäntöjen järkevyyttä toki - niin silti tuo kirjoitus rohkaisi. Muistutti että monet muutkin ajattelevat samoin kuin minä. Ja että yhdessä tämä homma onnistuu.

semppahehkua

2005-09-12T13:34:00.000+03:00

Oli niiiin kiva Syyssemppa! Hyvä nähdä kaikkia rakkaita viestintä- ja muitakin tyyppejä pitkästä aikaa ja jutella vähän vapaammissa tunnelmissa, ja tietty tutustua kaikkiiin uusiin. Tunnen itseni taas huomattavan energiseksi. Jesh.

Käy oikein sääliksi niitä kaikkia jotka ei ole piirin luottiksia tai jotka ei muuten vaan päässeet tänvuotiseen semppaan.

Perjantaina järkättiin puhiksille Prosenttibaari, jossa tarjoiltiin hienonhienoja mehu- ja limudrinkkejä, ja jossa saattoi katella ja tutustua tilastoihin - jopa 30 prosenttia vartiolaisista ei osallistunut yhdellekään retkelle viime vuonna. Ja 25 prosenttia 10-, 11-,12-, ja 13-vuotiaistakin eroaa partiosta vuosittain. Se kertoo toki että kaikkia ei voi miellyttää, mutta myös sen, että jotain varmaan on vialla partiokokouksissa ja muussa toiminnassa jos neljäsosa eroaa joka vuosi. Mitään eroamispiikkiä esim. vartioon tai johtaksi siirtymisten yhteydessä ei siis ole, vaan se on ihan tasaista.

No joo, mutta takaisin asiaan. Sempan lauantai oli varattu ryhmille, jotka piti omia kokouksiaan, ja tietysti siellä härdellöitiin myös kaikki kurssit ja tapahtumat paikoilleen. Mä juttelin vaan eri ihmisten kanssa ja hoisin asioita, samoin kuin varajohtaja P (ja juteltiin me myös keskenämmekin :D) kun nyt kaikki oli jotenkin helposti läsnä ja samassa paikassa.

Askartelin-paskartelin myös hianon "sadan tähden kenraali" -sloganin paitaan painettavaksi, mutta harmi kyllä en ehtinyt sitten koskaan painaa sitä. No, se on valmis nyt ja voin painaa sen enitaim myöhemminkin. Muutkin saa muuten käyttää sitä samaa mallia ja pohjaa, Luottisryhmä ehkä järkkää jonkun Partiolainen Osaa - Scouter kan -painatusillan piirin luottiksille joskus syksymmällä. Ja sitä seulaa kai vois jopa lainata piirin toimistolta lippukunnillekin.

Illalla oli aivan mahtavat 80-luvun pileet, joissa ainakin mulla oli lähtenyt vähän mopo käsistä ton pukeutumisen suhteen - pinkki rusetti päässä ja vaaleanpunaiset helmet kaulassa kruunas pilehile-kokonaisuuden :D Toivottavasti sieltä otetut kuvat jotenkin sensuroidaan... Oli hirmu hauska ilta irtokarkkeineen ja jojo-kisoineen, DJ Iso E:n soittamien kasarihittien (Europe voitti.. ) siivittämänä.´

kalb

- edit: Oli muuten mun uus partiopaita päällä. Ompelin merkit ajoissa pe-iltana ja la-aamuna. Tosin metalliset olin sit kuitenkin unohtanut kotiin, mutta eipä se juuri haitannut. Se uus on kyllä niin paljon mukavampi ja kivempi kuin se vanha!

ulkoasu-uudistus

2005-09-01T22:18:00.000+03:00

Kävin tänään ostaan uuden partiopaidan. Jee! Huvittavinta oli että vaikka mulla oli ollu yks kappale keväällä koekäytössä, silti piti mallata ihan kauhiasti sitä uutta kaupassa. :D Kokeilin myös miesten kokoja, mutta nei kyllä ollenkaan matsanneet. Oli kapeita ja pitkiä. Jos tietty ois itse kapea ja pitkä niin asia ois eri. :D Naisten paitaan taas olin ehkä vähän liiankin pitkä, koskapa leveydeltään sopivassa paidassa ois toi helma ja hihat voineet olla himpun verran pidempiä. Tai sit mun kädet vaan on jääneet jollekin evoluution alemmalle asteelle...

Mutta joka tapauksessa se uus paita on NIIN paljon vanhaa mallia parempi, ja mustikkainen värikin muuttuu sitä paremmaks mitä kauemmin sitä kattelee (Oisko sukua punaviinille, jolla myös on vastaavia ominaisuuksia?? Eiks punkuissa oo kans vähän tollasta sinistä vivahdetta?)

No juu. Olin sitä paitsi jo aikaa sitten päättänyt että ostan uuden paidan heti uuden kun ne vaan tulee. Ootan jo että voin pistää sen päälle piirin luottisten Syyssempassa reilun viikon päästä. (Sitä ennen kylläkin täytyy hakea se eräästä toisesta kaupasta jonne onnistuneesti unohdin koko Partioaitta-kassin viiden minuutin kuluttua paidan ostamisesta. Kaupasta kerrottiin puhelimessa että se on onneks tallessa. Hyvä muisti mutta aika-melko-ganska hatara. )

Ne mekot ja printtipaidatkin ehkä joutuu mun ostoslistalle. Oli muuten hauska kun tyypit rullaili ja fillaroi tiistaina siellä julkistamishärpäkässä. Päpalaiset mannekiinit oli oikein edukseen. Ja yhdellä tytöllä oli hauskat polvisukatkin.

kipukynnys ylittyi, osa 2

2005-08-31T21:53:00.000+03:00

ja taas...
tosin tällä kertaa en ole ihan niin varma.

kalle

kello-kalle

2005-08-22T23:35:00.000+03:00

Oon aloittanut testin - ehkä se on tuhoon tuomittu yritys, mutta katsotaan. :-D

Aion merkitä ylös jokaisen (tai ainakin melkein) tunnin jonka käytän partioon arkisin. Saa nähdä kuinka kauan jaksan, ja milloin menee satanen rikki.. :-)

Jos tekee esim. kaksi tuntia neljänä iltana viikossa, keskimäärin, niin sehän tarkottais 8 tuntia viikossa, jolloin satanen menis rikki joskus marraskuussa...

Okei, tätä blogia ei lasketa, koska tää on ihan mun oma projekti. Eikä viikonloppureissuja lasketa, koska ne on niin paljon helpompi laskea vaan kokonaisena viikonloppuna, eikä tunteina. Mutta sunnuntai-illan partiohommailut kotona kyllä lasketaan, ne on kuitenkin just samantyyppistä puuhailua kuin arkisinkin. (puheluita en ole vielä päättänyt. Ehkä merkkaan ne jotka kestää yli puol tuntia tai jotain. Tai jos on monta peräkanaa, jotka kestää yli puol tuntia. )

Mutta palaamma asiaan sanotaanko parin viikon päästä, katotaan sitten että missä luvuissa liikutaan.... en kylläkään tiedä että mihin aion käyttää sitä infoa sitten.. :-D

remppakävelyllä

2005-08-22T23:22:00.000+03:00

Noniin, nyt on sitten haasteeseen vastattu.
Käytiin SP:n puhiksen Erja Salon kanssa Remppakävelyllä, koskapa Hepusta saimme sellaisen haasteen lukea. Oli oikein viehättävää, kierreltiin puu-käpylän pikkuteitä ja kujia ja nautittiin tästä elokuvien elokuisesta sametti-illasta. Puhuttiin toki myös joitain asioita, esimerkiksi liittyen noihin järjestönkehittämishärdelleihin, joita SP:ssä on meneillään, muttei juuri mitään päivänpolttavaa.

Käveltiin muuten huisit puoltoista tuntia, eli ainaskin vähintään 7 kilsaa. Nyt pitää enää selvittää että paljonko se kilometritaksa olikaan, kun jokaisesta kilometristä meiän sponsorit sitten joutuu maksaan jotain pennosia piirin kehyprojektin tilille. Lisäinfoa Remppa-projektista muuten niiden omilta sivuilta: http://www.papa.partio.fi/remppa/

Ainiin, ja tottakai kaikki tän blogin (ne kaksi) lukijaa on nyt tätämyöten haastettu kävelemään, ja ehdottomasti vielä tämän vuoden puolella, koskapa se projektihan loppuu jo jouluun!

mun pestissä

2005-07-27T14:43:00.000+03:00

Hyvää

hienoja tyyppejä joiden kanssa saa tehdä hommia
tässä tajuaa selkeästi kuinka huisin arvokasta työtä kaikki partion johtajat tekee
kun tuntee tai huomaa että joku asia etenee ja paranee.
vaikutusmahdollisuudet on aika hyvät..
riittävästi haasteita. :-)

Viheliäistä

Järkyttävän pitkät työlistat - tee sitä, muista tuo, kirjoita tuo muistio (muistioita on noin yks joka arkipäivälle..)
kun partio ei huvita tai se aiheuttaa ihan järkyttävää stressiä
kun miettii ja pähkii jotain ongelmaa, eikä vaan löydä siihen kunnollista ratkaisua, vaikka mikä olis.
vaikka ongelmat ois tiedossa, kellään ei riitä aikaa tai voimia tai osaamista ratkaista niitä. ei mullakaan. niinpä ne vaan on ja pahentuu.

Nää muuten ei ole missään järjestyksessä. ja varmaan paljon puuttuukin. voi täydentää tonne kommenttiosastolle jos huvittaa.

voi surkeuden surkeus

2005-07-20T22:38:00.000+03:00

voi itku mikä katastrofi. En tajuu miten näin on päässyt käymään. voi hel.....

oon jotenkin onnistunut kadottamaan kaikki lähes kahden vuoden aikana säästämäni piha-postit. Voi viisasten kivi sentään. Eikä tiettykään mitään varmuuskopioita.

Miten mä selviydyn elämästä ilman niitä?? Ja miten ne on ikinä voinut kadota! En taatusti oo voinu deletoida niitä, edes vahingossa, kun sehän kysyy että "are you sure you want to delete.." skiet. skiet. skiet.

Pöllöilyä

2005-07-18T13:22:00.000+03:00

No niin, nyt olen siis kuulkaas aivan valaistunut. :-) Tai siis en tietenkään ihan, sillä valaistumisen kokee kai vasta sitten kun on noi kogi-nappulat kaulassa.

Olin siis viikko sitten kogi-leirillä, mikä oli oikein leppoisa kokemus. Suosittelen lämpimästi Partiopoukaman aurinkoisia kallioita. Leiri oli siis aurinkoinen, staabi osaava ja viitseliäs, ja porukka muutenkin lokoisaa.
Ehkä hauskinta oli kuitenkin olla ihan tavallinen leiriläinen, ei tarttenut huolehtia mistään muusta kuin siitä että oli oikeaan aikaan oikeassa paikassa - missä mä en tietenkään onnistunut. No joo, toki piti miettiä vartion ruokalistoja ja muita, mutta vaikkapa lippukuntaleiriin verrattuna koko kymmenen päivän leiri oli ihan lastenleikkiä. :-)
Siksi olinkin varustautunut muun muassa saippuakuplajutuin ja vesipyssyin, joilla saattoi viilentää vaikka edessä istujan tai rupeaman vetäjän niskaa tai selkää. Omituista kyllä, ne ei aina osoittaneet soveliasta kiitollisuutta mun ystävällisyydestä. Hmph. :-)

Eli pääkaupunkiseudun maine on taas kasvanut. Onneks leirillä oli muitakin meiän piiristä, joten se ehkä tasoitti tilannetta ja pelasti edes jotain.

Ja myös se mun kogi-työn aihe meni vihdoin läpi, joten nyt mulla on edessä keskustelupalstan perustaminen Partioneuvostolle - tällainen tekninen velho kun olen. Sitä tarvitaan sen esimiesvalmennus-jutun suunnitteluun, jonka ajattelin järkätä piirinjohtajille ens talvena.

ainiin, mun vartio oli siis Pöllö.

pitäskö järjestää veejii-leiri?

2005-06-23T18:30:00.000+03:00

HuHu > Varsinais-Suomi
KeHu > Pohjois-Pohjanmaa
KoHu > Häme

Onko nyt joku VeeJii-leirimania meneillään?

Meille kans? MeHu? hmm.. eeei..
ReHu? JeHu?

Nasu? uups, nyt meni hutiin...

Kiho?

Ei mut oikeesti. VeeJii-leiristä on ollut puhetta jo jonkin aikaa, ja sellaisen epäilemättä voisi vallan mainioisti järjestää, jos intoa riittää.

Ja sitä paitsi alkusyksystä varmaankin pähkäillään muitakin isoja projekteja ja niiden aikatauluja noin niin kuin pidemmällekin. Joten tänne kommentteja jos haluaa vaikuttaa!!

kalle

- edit. On mulla siis muutakin elämää. No on on! Juhannusta viettämään lähtee hän, nyt. :D

Omituinen fiilis.

2005-06-16T22:22:00.000+03:00

Outoa.
Tällä viikolla on ollu vaan yks partiokokous, ja sekin oli vaan tsekkailuja T:n kanssa. Tuntuu ihan kuin ei ois mitään partiohommia olemassakaan.
(toki tietää että on aika monta muistiota jotka odottaa kirjoittajaansa, ja jotka kannattais tehdä ennen kuin unohtaa asiat, mutta silti..)
Ja kuitenkin, vielä ens viikolla on kaks partio-suunnittelujuttua ja sitä seuravallakin vielä yks. Mutta silti tää tuntuu ihan erilaiselta kuin talvella. jotenkin sellaselta rennolta puuhastelulta. :-) Tokko tätä enää mun partioks tunnistaakaan?? :-D

Ehkä siks huomaankin stressaavani ihan turhista asioista. Niinku siitä että en vielä ole saanut mun ohjaajaa ylipuhuttua siihen aiheeseen josta aion tehdä kogityön, ja leiri lähestyy. (Antauduin. :D) Ihan kuin siitä nyt kannattais stressata! Ikään kuin ei ois parempiakin stressin aiheita tässä elämssä - niin kuin vaikka se että en ole syönyt vielä kertaakaan kirsikoita tänä kesänä, tai että en osaa päättää miten viettäisin mun kaksi lomaviikkoa elokuussa.

long taim nou siin

2005-06-13T21:56:00.000+03:00

Aika-melko-ganska pitkä aika edellisestä viestistä. Suokaa anteeksi, kaikki (te kaksi) jotka olette käyneet täällä ihmettelemässä eikä uusia viestejä ole ollut. On ehkä mennyt vähän toipumiseen viime aikoina, huhti-toukokuu kun meinas olla kohtuullisen rankka. Liikaa töitä ja liikaa partiota. :-) Tai ehkä pelkästään liikaa partiota?

No, partion suhteen loppukevät on ollut jopa kohtuullinen tuloksellinen ( tietty joitakin epäonnistumisia lukuunottamatta). Monesti tuntuu, että ilman mitään suuria projekteja ei muka vois saada mitään aikaan, mutta nyt taaksepäin tätä kevättä katsoessa toteaakin, että pieniä askelia, mutta suunta on ollut koko ajan oikea. (Tottakai eri kätevä todeta itse oman porukkansa erinomaisuus, mutta kuka muu sen toteais, jos en minä?? :D)

Mutta siis: Kohtuullisen kokoisia, mutta tavoitteellisia kehittämisjuttuja ollaan tehty koko kevään ajan. Ja ennen kaikkea ollaan kehitetty partiotoimintaa, ei niinkään organisaatiota.

Meripartiotoiminnalle on tehty uudet hianot tavoitteet - tai siis en minä, vaan ne asiantuntevat meripartion tuntijat - ollaan alettu miettiä että miten pääkaupunkiseutulaisia lippukuntia voitaisiin tukea niin että yhä useampi lapsi pääsee partioon, ollaan mietitty miten Partiolainen Osaa -teema näkyy meiän piirissä ja päätetty monistakin projekteista, kuten paraatin järkkäämisestä vuosittain, tai Remppa-leirin järkkäämisestä Senegaliin. huh. Kaiken kaikkiaan piha on siis keskittynyt ihan olennaisiin asioihin, ja niin ryhmät kuin ennen kaikkea niiden puhikset on olleet todella ahkeria. Jee!

Ja nyt kevään ja syksyn aikana me aiotaan katsoa tulevaisuuteen, ja tehdä pläänejä vähän pidemmällä aikavälillä kuin vuosi.. Ettei epähuomiossa keskitytä pelkästään tulipalojen sammutteluun.

Paavi

2005-05-16T14:33:00.000+03:00

Hämmästyttävää. Partiolaisista on moneksi.

http://www.scout.org/front/0504pope.shtml

marmatus.

2005-05-03T15:41:00.000+03:00

kipeä olo ja flunssa. Ihan tyhmää. :-(
En jaksanu edes ullanlinnanmäelle vappuna, ku oli jo silloin ihan kipunen olo.
no kyllä, uskokaa tai älkää. :-)

tänään päätettiin pitää 30-vuotisjuhlat

2005-04-29T00:17:00.000+03:00

Tänään pihassa puhuttiin piirin 30-vuotisjuhlista.
Viime syksynä budjetoitiin vaan kahvitilaisuus, mutta musta ois kiva järkätä jotain muutakin. Piha oli samoilla linjoilla. Suorastaan liikuttavan yksimielisesti. :-)

Puhuttiin että se vois olla vaikka joku seminaari tai laajennettu joulukahvi tai piirin kokous, kun se joka tapauksessa on loppusyksystä. Seminaari kuulostaa musta hyvältä, siinä vois olla kaikkia hyviä puhujia ja sitten välissä jotain hauskaa jotta jengi vois jutella tai jotain. Ja sit illalla vaikka se lyhyt vuosikokous (kun ei ole mitään vaaleja), jonka jälkeen vois vielä olla jatkot...

Nyt ei puutu enää kuin tekijät. Halukkaat voi ilmoittautua mulle. :-))

onko paraati huonoa pisnestä?

2005-04-28T00:35:00.000+03:00

Piirin luottiksille tarkoitetussa intranetissä on mielenkiintoinen keskustelunalku paraateista. Että onko se pelkästään sudareiden juttu, vai miten saatais myös vartiolaisia ja nuoria johtajia mukaan.

Eilen luin Hämeen piirilehdestä että niillä on about joka vuosi paraati, joka kerää noin 3 000 partiolaista, ja just tarkistin VSP:n sivuilta, että niillä on paraatissa joka vuosi noin 4 000 marssijaa. Meillä oli nyt 2 000, samoin kuin viimeksi. Varmaan perinteen puuttuminen vaikuttaa, mutta saattaa puuttua jokin muukin - ne vartiolaiset? (en tiedä, ei varmaan ole tilastoja.. pitäisköhän ens kerralla kerätä ilmoittautumisen yhteydessä?)

Hämeen lehdessä paraatin johtaja(luulen) ihmetteli, kun jossain SP:n tiedottajatapahtumassa oli mietitty sitä että antaako paraati sotilaallisen kuvan partiosta. Hänen mielestään ei lainkaan, vaan hän muistaa kuinka hienoa oli pienenä kun saattoi olla ylpeä omasta lippukunnastaan ja iloisena marssia oman johtajansa perässä pitkin katuja. Oon aivan samaa mieltä tuon tytsyn kanssa. Mäkin muistan sudenpentuna saman tunnelman, ja johtajanakin, esim. viime vuonna tai tänä vuonna. :-)

Mutta toisaalta tajuan hyvin myös jos vartiolainen ei innostu. Vartioikäisenä kavereiden mielipide on tärkeä, ja usein tuomio tulee julmasti. Ja jos ja kun partiolla on vähän nössöjen tyyppien maine, teini ei taatusti halua tulla nähdyksi patsastelemassa pitkin mannerheimintietä nössöjen ihmisten kanssa, nössöt univormut päällä.
Kärjistänkö liikaa?

Eli ensin pitäis tehdä partiosta cool - tai siis täähän on - mutta myös teinin kavereiden mielestä cool, ja sitten pitäs tehdä paraatista kuul. Miten paraatista saa kuulin, en tiedä, mutta luulen että jos se ikään kuin olisi osa tätä kuulia partiokokonaisuutta, niin silloin se voisi saada osan siitä kokonaisglooriasta.

paraati-euforiaa

2005-04-24T23:26:00.000+03:00

Hienoa, mahtavaa, upeaa!
Tämänpäiväinen paraati oli aivan mahtava! Oli tän kevään paras partiokokemus. Kiitokset vielä kerran kaikille jotka osallistui järjestelyihin.

Jo aamulla oli hienoa olla Yrjönpäiväkirkossa, bändi soitti svengaavasti, laulaminen oli kivaa ja ansiomerkkien jakaminen on yksi mukavimmista piirinjohtajan tehtävistä.

Puolen päivän aikaan lippukuntia alkoi sitten kerääntyä Senaatintorille. Oon joka kerta ihan tulessa kun on paljon partiolaisia torilla, liput liehuu ja huudot raikaa. Ja tällä kertaa oli tietysti erityisen hienoa saada olla vastaanottamassa paraatia.

Ja lisäks Koudat oli ihan tosi liikkiksiä, paraatissa oli ensinnäkin 86 koutaa, joilla oli kivaa, ja jotka vielä huusi mulle erityisesti. :-) Leijuin. Koudat on niin parhaita.

Aivan mieletön energialataus. Käytän itse ja suosittelen. :-)

Paraati-uutisia muuten piirin etusivulla: www.papa.partio.fi.

paniikki!

2005-04-23T23:48:00.000+03:00

Kääk! Paraati on jo huomenna!

Pitää puhua ja juontaa ohjelma Senaatintorilla, toivottavasti en nyt sotke nimiä ja paikkoja ja muistan olla riittävän arvokas... Hirmu jännitys iski!

Puhumattaakaan siitä että miten mun käsparka kestää tervehdysasennossa koko sen ajan kun marssijat ohittaa meitä. :-))

ei tullu kauppoja

2005-04-14T23:30:00.000+03:00

Mun piti laittaa jotain kirjoituksia liittyen toimitila-juttuihin, mutta huomaan etten oikein pystykään. Taloon ei siis mennä. niukka enemmistö pihasta oli sitä mieltä että se on liian ahdas. ne ei nähneet mahdollisuuksia samalla tavalla kuin minä. tai sitten mä vaan olen huono perustelemaan asioita. mä niin toivon ettei meidän tartte katua tota päätöstä.

kipukynnys ylittyi

2005-04-14T23:15:00.000+03:00

Jos tänään voisin lopettaa partion, piirillä ei olisi puheenjohtajaa huomenna. Mä vaan en ole riittävän vahva lopettaakseni kuin seinään.

Mutta mitä järkeä on pestissä joka aiheuttaa pelkkää huolta, stressiä ja pahaa mieltä?

tekstit pielessä

2005-04-10T23:23:00.000+03:00

Nyt mulla on uus mozilla selain. oon kattokaas niin edistynyt internjetskun käyttäjä. :-)
Harmi vaan että en oo niin edistynyt bloginpitäjä, että tietäisin miks toi teksti yhtäkkiä hyppää tällä selaimella tonne ihan vasempaan reunaan kiinni. sori kaikki mozilla- tms-selain-kollegat. Jos osaatte auttaa, niin kertokaa ihmeessä oikea koodinpätkä.

viime viikko oli sen verran kiirus että en juurikaan ehtinyt tänne kirjailla.
on toi töölönkatu-juttu sen verran akuutti ollut. Ens keskiviikkona sitten tehdään päätöksiä. huh.

Sen tämä projekti on myös osoittanut, että piirinjohtajalle ei ihan hirveästi ole sopivia "tukihenkilöitä" ns. asiantuntija-apua tässä pestissä. Ja että sitä tarttee. Täytyy koettaa tehdä tolle asialle jotain.

kalle

Fun with purpose?

2005-04-03T01:09:00.000+03:00

”Päätin, etten harrasta mitään. Minä vain leikin”, kirjoitti joku kolumnisti. Jäin miettimään sitä. Partion kun pitäisi tunnetusti olla iloinen leikki. Samainen kirjoittaja oli myös sitä mieltä että teemme harrastuksistamme helposti liian stressaavia: suunnittelemme, asetamme tavoitteita ja stressaannumme kun emme saakaan aikaan sitä mitä suunnittelimme. Silloin harrastus ei enää tuokaan iloa ja elinvoimaa, vaan asettaa koulu- tai työstressin lisäksi vielä lisää paineita.

Tuo on tietysti totta. Ja pätee varmaan johonkin kielituntiin, tennikseen tai vaikka kutomakerhoon. En kuitenkaan voi olla samaa mieltä siitä että mitään suunnitelmia tai tavoitteita ei saisi olla – partio kun ei ole mikä tahansa harrastus, vaan vapaaehtoistoimintaa, jolla on tarkoitus. Emme voi vain puuhastella omiamme täällä, silloin kun sattuu kiinnostamaan.

Toisaalta, liian vakavastikaan ei saisi ottaa (mitä en harmi kyllä ole vielä oppinut).
Jos homma alkaa tuntua pelkältä puurtamiselta, eikä lainkaan siltä hyvien tyyppien kanssa kivojen juttujen kehittelyltä ja tekemiseltä, niin ketä enää motivoi käyttää vähää vapaa-aikaansa sellaiseen? Vaikka olisi kuinka yleviä tavoitteita paremmasta maailmasta ja lasten kasvatuksesta?

Joskus tuntuu, että ainakin meiän piiri menee siihen halpaan liian usein. Ehkä se on suuruuden haittapuolia. Kun on pakko harrastaa tiettyä suunnitelmallisuutta ja olla tiettyjä rakenteita, joudutaan helposti kierteeseen: meidän kokoisessa piirissä asiat pitää hoitaa ammattimaisesti. Ja ne halutaankin hoitaa ammattimaisesti ja hyvin.
Mutta ainakin mulle se aiheuttaa automaattisesti stressiä ja huolta, eikä aina jää aikaa keksiä sitä hauskaa tai luovaa toteutustapaa, tai ylipäätänsä hauskanpidolle. Esimerkiksi pihan kokouksissa ei kauhiasti voi vitsailla, kun kokousaikataulu on tiukka ja hauskoillekin sivupoluille harhautuminen vie aina aikaa.

ja kuitenkin, kuka jaksaa tappavan asiapitoisiakaan kokouksia? en minä.

Pitäisköhän kirjoittaa esityslistojen aikataulutuksiin, että 15 minuuttia varattu yleiselle huulenheitolle ja naurulle? Kokoukset ois varmasti tehokkaampia, tai ainakin mielekkäämpiä.

punainen partiovaate?

2005-03-29T23:02:00.000+03:00

oi voi. kaikkia ongelmia sitä pieni partiotyttö kohtaakin.
tuli kutsu helsingin kaupungin juhlatilaisuuteen. "tumma puku" sanoo kutsu.
ymmärrän niin että protokollan mukaan se se tarkoittaa naisille iltapukua, jos tilaisuus alkaa kuuden jälkeen, kuten tämä. mutta onko etiketti sama myös partiotytöille?

Partiopaita on jotenkin liian krouvi sinne, ja pukuohjesääntö puolestaan sanoo että edustusasua - jota mulla ei ole - (siis tummansinistä jakkupukua vaaleansinisen paidan kanssa - jaiks miten tylsää!) käytetään harkinnan mukaan. Joten sepä siitä ohjeesta. Voisinko siis harkita punaista iltapukua noiden tylsyyksien sijaan? Sitten pitäis kyllä olla punaiset juhlakengätkin.. :-)

Mutta entä jos se tilaisuus ei olekaan niin juhlava, vaan lähempänä päivävastaanoton tyyliä jolloin kaikilla ois jotkut jakkupuvut? huoh. ja huoh. Oiskohan kaupunginkansialla tai jollakin muulla instassilla joku neuvontapalvelu tollasiin liittyen..

kaikkeen sitä joutuu.