välähdyksiä

Loppu

2006-12-22T14:54:00.000+02:00

Tämä blogi on liittynyt mun pestiin piirinjohtajana. Halusin valottaa tätä pestiä ja ylipäätänsä sitä mitä piirihallitus tekee. Halusin hieman myös tehdä pihaa ja piirin hallintoa inhimillisemmäksi ja lähestyttävämmäksi luottiksille ja lippukunnille. En osaa arvioida onnistuinko vai en, ehkä sinä lukijana osaat.

Mun on yleensä helppo pukea ajatuksia tekstiksi, ja siltäkin kannalta tämä blogi oli mulle luonteva. En ole halunnut tästä henkilökohtaista tilityspäiväkirjaa, mutta en myöskään mitään piirin virallista äänitorvea tai päätöspöytäkirjaa, vaan olen halunnut että mun henkilökohtainen äänensävy tuntuu tekstin läpi.

Joskus on toki ollut hankalaa olla kirjoittamatta sellaisista asioista jotka on ollut juurikin mulle tärkeitä, pinnalla tai vaivanneet suuresti.

Piirin - hallituksen, pinen ja muiden elinten - päätöksiä ei ole voinut kommentoida ennen niiden julkistamista muita kanavia pitkin, eikä aina sen jälkeenkään, koska piirinjohtaja ei voi jälkikäteen toitottaa omaa eriävää mielipidettään siitä mitä piha tai vaikkapa pine on päättänyt.
Henkilöstöasioita tai piirinjohtajan elämään kuuluvia kenties vaivalloisia juttuja ei ole voinut tällä foorumilla puida, enkä omia epäonnistumisia tai onnistumisia ole halunnut tai usein voinutkaan noista em. syistä ruotia.

Mun pesti loppuu virallisesti 9 päivän päästä, vaikka tuntuukin että oikeastaan se loppui jo lokakuussa. On siis aika sulkea myös tämä blogi.

Se on hieman haikeaa, sillä kahden vuoden aikana olen tehnyt jotakuinkin 120 julkaistua blogipostausta (ja jokusen julkaisemattoman). Täällä on - ainakin hakukoneen mukaan - ollut jopa kävijöitä, joille kaikille erityisterkut nyt lähetettäköön. Bloggaus on ollut kivaa, ja saattaisin kuvitella pitäväni jotain toistakin blogia joskus, johonkin toiseen asiaan tai jopa partiopestiin liittyen.

No, se on joka tapauksessa hämärän peitossa, ja hyvä niin. En tiedä vielä jatkanko partiossa, ja jos, niin missä pestissä. Just nyt ajattelen että olen onnellisempi ilman partiota mun elämässä. [Huomaan, että ainakin vähemmän stressaantunut. :)]

Rentoa joulunaikaa ja tarmoa vuoteen 2007.

kalle
.
edit 3 tuntia myöhemmin: Pakko päivittää vielä. Postiluukusta oli näköjään kolahtanut aivan superi kortti espoolaiselta pj-porukalta. Riemukas lehdistä leikeilty sana- ja kuvahärpäkkä ja ilahduttava viesti. KIITOS.

dagen efter

2006-12-06T23:24:00.000+02:00

Jos valmistuu noin dekadissa maisteriksi, niin kyllähän sitä pitää juhlia. Ja on sitä juhlittukin. Oli partiolaisia ja muita ystäviä, kaikki tärkeitä.

Viime viikolla tajusin, että syksyn aikana (ja myös jo aiemmin) olen enemmän tai vähemmän juurikin samojen tyyppien kanssa jutellut mun piirinjohtajapestiin liittyvistä asioista.

Olen saanut konkreettista apua, hyviä neuvoja, tukea, peilauspintaa, ja myös ihan perinteisesti tilittää empaattisille kuunteleville korville. Se on ollut tosi tärkeää, eikä tätä hommaa olisi mitenkään jaksanut ilman sitä. Kiitos ystävät.

Ei kai olekaan ihme että mun ei-partio-tyttöporukka on jo perustamassa Antipartio-liikettä. Suunnitelmissa on iskeä sinisten spraymaalipullojen kanssa sudariretkelle ja päästää kaikki kärsivät sudenpennut puolijoukkueteltoistaan vapauteen, luullakseni jotta ne ei joutuisi tähän putkeen. Kiitos rakkaat. :)

No juu, olen tottakai silloin tällöin miettinyt mitä kaikkea olen partiolta saanut. Listahan on hirvittävän pitkä (enkä pysty mitenkään vielä tätä pestiä ja sen +/- antia järjellisesti listaamaan, toisen kerran sitten). Ihan kärkipäässä on kutenkin aivan varmasti kaikki tärkeät ihmiset: mun toinen perhe lisäpikkuveljineen ja mosan mökin asukkeineen, ja kaikki lippukunta-, piirin viestintä- ja muiden partiopestien varrella kertyneet ystävät. hurjaa. olen kovin, kovin onnekas.

Partihommissahan kertyy helposti kymmenien kavereiden joukko: on samassa toimikunnassa toimivia, saman lippukunnan tyyppejä ja muita joiden kanssa kulloinkin tekee yhteistyötä. Helposti sitä jumiutuukin siihen harhaan, että yhteydenpidon takia ei tarvise nähdä vaivaa: niitä tyyppejähän näkee muutenkin harva se päivä, tai vähintäänkin sähköpostit lentää puolin ja toisin.

Mutta lapset, jos yhteydenpito perustuu vaan kulloinkin ajankohtaisiin asioihin, se jää pestin tai projektin loputtua helposti kokonaan, tai kutistuu pariin kaffe-hetkeen. Mulla ainakin partioasioiden ulkopuolinen yhteys helposti unohtuu kaiken partioarjen pyörityksessä. Onneksi sellaiselle yhteydenpidolle pitäisi tästä lähtien olla enemmän aikaa: TJ 0 pakollista partiotapahtumaa. :)

.

luopumisia ja jäähyväisiä

2006-12-02T16:54:00.000+02:00

viime aikoina olen jättänyt jäähyväisiä, tehnyt monia asioita viimeistä kertaa, ja surullista kyllä, luulen että myös tavannut monia ihmisiä viimeistä kertaa. On vaikea luopua jostain joka on ollut iso osa mun elämää viimeiset kaksi-kolme vuotta.

viime viikonloppuna oli viimeinen partioneuvosto. se oli hyvä kokous, asiat menivät eteenpäin, tuntui että hyvässä järjestyksessä ja suunnitellusti.

uusia piirejä varten hahmoteltiin aikataulusuunnitelmia, ja todettiin että nyt se työ alkaa. monet odottivat ensi vuotta toiveikkaina ja täynnä tarmoa. kaikilla ei tietty ollut näin toiveikkaita tunnelmia. Uudistusta vastustaneet piirit olivat kovin hiljaa kun asiaa käsiteltiin.

On tietysti luonnollista että ei ole intoa puhkuen suunnittelemassa piiriuudistuksia vain viikko päätöksen jälkeen, jos on voimallisesti kannattanut toista kantaa. Toisaalta, tämä päätös ei varmasti tullut yllätyksenä piirinjohtajille tai -hallituksille, olihan asiaa puhuttu ja eri piirien mielipiteitä ja kantoja ollut esillä aina elokuusta asti.

No, on inhimillistä että hanketta vastustaneet partiolaiset tarttevat jonkin kohtuullisen toipumisajan. Toivon kuitenkin että sen ajan jälkeen hekin voivat jollain tapaa todeta että demokratia rules - vaikka päätös ei minua miellytä, se on silti yhteinen, ja jos nyt en aivan fanfaareja soita, niin se kuitenkin sitoo myös minua ja minunkin on toimittava sen mukaisesti. Uskon että se on vaikeaa, mutta varmasti useimmat ovat kuitenkin riitävän vahvoja luopuakseen - jostain rakkaastakin - ja alkavat rakentaa uutta.

Piirileirikävely

2006-11-02T20:18:00.000+02:00

Pakko kirjoittaa ennen kuin kadotan tän hyvän fiiliksen. En ole sitten syyskuun alun ollut näin positiivisissa partiofiiliksissä. [Joo, tarkistin kalenterista. Oon syksyn ajan jopa merkinny iillä kalenteriin ne päivät jolloin itken partion takia. Niitä oli paljon.]

Mutta siis, eilen oli pitkästä aikaa tosi jees. Olin kävelyllä piirileirin johtajan kanssa, ja puhuttiin leiristä. Staabi on melkein koossa, Vartio-ohjelmasta ja taloudesta vastaavat tyypit vielä puuttuu, ja ehkä jokunen muukin, mutta pääosin jengi oli koossa. Musta ainakin porukka vaikutti niin pätskyltä ja hyvältä porukalta että oon tosi luottavaisin mielin leirin suhteen. Siitä tulee hieno! Leirinjohtaja E:llä oli myös hyvä fiilis leiristä, ja ensimmäinen staabin varsinainen kokous on joskus loppusyksyn aikana. Oon iloinen ajatellessani että nyt ne pääsee ideoimaan ja suunnittelemaan leiriä, kehittelemään hurjia visioita, pyyhkimään yli toisia ja fiksaamaan parempia tilalle. Se on siistiä.

Sitten löysin vielä eilen leirin tukiryhmälle puhiksen, muun muassa viimeisimmät Väiskin ja Kerkän leirinjohtajathan on lupautuneet oleen tukena, mutta nyt sillä jengillä on puhis. Siltäkin osalta homma on siis hyvissä käsissä, sikäli kuin piha hyväksyy sekä noi staabit että tukiryhmät parin viikon päästä.

Edit: tää on muuten julkaistu vasta perjantaina, vaikka toi päiväys näyttääkin postauksen aloituspäivää torstaita.
.

kogi vähintäänkin tauolla

2006-10-26T22:28:00.000+03:00

Tänään piti olla tapaaminen mun kogi-ohjaajan kanssa [en vieläkään kirjoita sitä oikein.. taas miinus]. Totesin että se taitaa olla ajanhukkaa: en jaksa enkä pysty, ja tuntuu ylipäätänsä turhalta miettiä jotain kogi-projektia. Eikä mua kiinnosta ne nappulat.

uusia partioblogeja

2006-10-23T23:46:00.000+03:00

Olen löytänyt kaksi uutta partioblogia:

Vimman, eli EPT:n vaeltajaleirin blogi Römpsä: http://rompsa.blogspot.com/
Kiva seurata leirin etenemistä blogista. Kuulostaa myös eri hauskalta leiriltä. :D

Samoin Tapiolan Kelovartijoilla on oma blogi: http://www.lpk.partio.fi/papa/keva/blog/
Tätäkin päivitetään aika usein, on musta hauska tapa pitää jengiä tietoisena siitä mitä puuhataan.

Oon blogifani.

En ole enää ehdolla piirinjohtajaksi

2006-10-19T18:13:00.000+03:00

Osa teistä on varmaan jo lukenutkin joko täältä tai huomannut piirin nettisivuilta, että en ole enää ehdolla piirinjohtajaksi. Things change.

Piirihallitus on syksyn mittaan keskustellut useasti uudesta Partiotalosta ja sen neuvotteluprosessin kulusta. Näiden keskustelujen myötä on selvää, että minun olisi vaikeaa toimia tämän piirihallituksen puheenjohtajana ensi kaudella. Mitään riitoja tai sellaista meillä ei kuitenkaan ole ollut.

En siis enää halua jatkaa tässä vapaaehtoispestissäni seuraavaa kahta vuotta. Olemme piirihallituksen jäsenten kanssa yhtä mieltä, että se on hyvä päätös sekä minun että hallituksen toiminnan kannalta, ja sitä kautta varmastikin eduksi myös koko piirille.

Mun tunnelmat on aika kahtalaiset. Tulen varmasti kaipaamaan monia juttuja pihasta ja tästä pestistä. Toisaalta on myös paljon sellaistakin, josta eroon pääsemisestä olen ihan tyytyväinen ja jopa helpottunut. Joka tapauksessa tämä syksy jää kyllä mun henkilökohtaiseen historiaan erityisen suurten alkujen ja loppujen aikana.
.
Kalle

2006-10-16T23:44:00.000+03:00

tänään tapahtui kaksi isoa asiaa.

palautin gradun ja vetäydyin piirinjohtajaehdokkuudesta.

.

neljätoista päivää

2006-10-08T23:55:00.000+03:00

siis meillä on kolme - kolme! - ehdokasta piirinjohtajaksi.

Varmaan ei koskaan ole ollut näin montaa. Puhumattakaan että ne on kaikki piirihallituksesta. :)
Hyvä homma noin demokratian kannalta, tulee varmastikin mielenkiintoinen vaali. [tulis vaan nyt niitä varajohtaja-ehdokkaitakin..]

Toisaalta tää kyllä pistää myös ajattelemaan.

Joko mä olen universumin huonoin piirinjohtaja [tietenkin siis just universumin], tai sitten mä olen onnistunut antamaan tästä pestistä tosi hyvän ja mielenkiintoisen kuvan, kun tähän on niin paljon ehdokkaita.

No joo, vakavasti puhuen, tilanne on mulle tietty aika hämmentävä, kun noi muut ehdokkaat on juurikin meiän pihasta. Mut varmasti molemmat on miettineet tarkaan ja pitkäänkin ehdokkuuttaan, ja uskon ja toivon että ne syyt kallistuu enemmän tän pestin vetovoimaisuuden suuntaan kuin mihinkään "pelastetaan piiri kallelta-operaatioon". (josta tietty päättää lippukunnat ja peejiit.)

Mutta joka tapauksessa, onneksi tää hämmennys ja jännitys kestää enää kaksi viikkoa. :D Ja kun löytyis nyt joku fiksu varajohtajaehdokas tai pari niin stressikin pienenis puoleen.

Kalle

Ps. jos haluaa, niin www.papa.partio.fi/vaalit -sivuilla on ne nimet ja muuta.
.

2006-09-29T00:17:00.000+03:00

Olen nyt pijo-aikanani ajatellut aika paljon palautteen antamista, sekä positiivisen että rakentavan. Etenkin jälkimmäisen antaminen on tosi vaikeaa, ainakin siten että se toinen ottaa sen ihan vaan kehittämisajatuksena vastaan.

Usein hyvääkin tarkoittava palaute jotenkin kääntyy ihan nurinkuriseksi jos sen sanoo väärin päin, vaikka vaan taitamattomuuttaan. Tai vaikka kuinka yrittäisi olla rakentava ja positiivinen, siltikin toinen voi helposti vastaanottaa sen moitteena tai negatiivisena palautteena, vaikka niin en todellakaan olisi tarkoittanut. [En nyt tarkoita että juurikin tänään tai viime viikolla olisi niin tapahtunut.]

Sain nimittäin tänään sähköpostin, joka oli jotenkin niin mukava ja kertoi että joo, hyvin menee, että olin hyvällä tuulella koko loppupäivän.[Ei, siinä ei edes sanottu että olen kaunis ja älykäs. Omituista, eikö ? :D ]

Muinoin Hepun päätoimittajana ollessani opin, että kiitos ja positiivinen palaute on tosi tärkeitä ja motivoivia kirjoittajalle [mikään ei ehkä hivele kirjoittajan sydäntä niin paljon kuin se että joku kehuu sun tekstiä.. ] Jos antaa pelkkiä parannusehdotuksia, kirjoittaja saa sen kuvan että teksti on tosi huono, vaikka muuten se olisikin tosi hyvä. Pitää siis sanoa - yksityiskohtaisesti - että mikä siinä tekstissä oli myös hyvää.

Olen nimittäin huomannut, että mä alan usein automaattisesti keksiä mitä jossain hyvässäkin ideassa tai jutussa voisi parantaa, mitä siinä voi olla riskinä ja miten niitä voisi jo etukäteen välttää. Silloin idean esittäjälle ehkä tuleekin aivan väärä mielikuva - siis että juttu ois kokonaisuudessaan huono - vaikka mä vaan koetin entisestään parantaa sitä!

Niinpä olen tietoisesti koettanut soveltaa tota Hepun palaute-oppia nyt myös piirinjohtajana ollessani, vaikka usein tuntuukin että en todellakaan tiedä miten voisin kyllin kiittää ja kehua kaikista niistä loistohommista joita meilläkin tehdään. [Kun se "rahana tilille, kiitos", ei oikein toimi tässä partiossa.] Ja kun tottakai usein keksin niitä karikoita ja parannusehdotuksia, niin toivon että olen myös onnistunut välittämään sen oikean tunteen, että joo, hyvin menee.

kalle

ps. Huomenna pineen, kiva homma! Meillä on muun muassa uusi sääntöehdotus käsittelyssä, ja kuullaan myös suunnitteilla olevasta uudesta ikäkausijaosta - viisi nykyisen kolmen ikäkauden sijaan.
.

Luin lehden.

2006-09-26T22:37:00.000+03:00

Etsin jotain muuta, silmiin osui nämä, kaipa ajankohtaisia aina uudelleen ja uudelleen.

"Kriisejä vuosikaudet pohtineena olen olen vakuuttunut, että niiden ydin on valta. Nimenomaan valta vaikuttaa asioihin. Kaikkihan haluavat aina olla mukana päättämässä. Harvalla kuitenkaan riittää halua tai aikaa toteuttaa päätöksiä, ja vielä harvempi haluaa kantaa niistä vastuuta. Ristiriita on ilmeinen."

Kalle, Hepun toimittaja. Kolumni Hepussa 1/2001.

"Hienojen tavoitteiden tuominen arkeen on maksanut kalliin hinnan pahana olona, puolin ja toisin. Olen ajautunut syviin pohdiskeluihin mikä minkäkin tarkoitus on, mitä eri ihmiset tavoittelevat, mikä on oikein ja väärin, kuka on tuomari ja miksi, miksi hyvän tavoittelu aiheuttaa pahaa, onko vapaaehtoistoiminnan määrällä ylärajaa, onko tässä mitään järkeä?"

Nora Ojala, piirin varajohtaja v 2000-2001, Hepun pääkirjoitus 2/2001

"Yhdessä päättäminen on vaikeaa. Joskus se tarkoittaa omista ideoista luopumista tai muiden ideoiden hyväksymistä osaksi kokonaisuutta. Kenen pitää saada olla mukana päättämässä, ja milloin jonkun kuuluu päättää yksin?"

Meku Ranta-aho, tuolloin SP:n koulutusryhmä:n jäsen, Hepun kolumni 2/2001.

wanted: tolkullisia johtajia

2006-09-21T20:23:00.000+03:00

Pakko myöntää että vähän huolestuttaa toi vaalitilanne.
Meillä on kaksi ehdokasta piirinjohtajaksi; minä ja mun nykyinen varajohtaja P. Me ollaan varmasti molemmat ihan kelvollisia ehdokkaita puhiksiksi, ja lisääkin ehdokkaita mahtuu, joten se mua ei nyt niin kauhiast huoleta. :)

Mutta vielä ei ole yhtään ehdokasta varajohtajaksi eikä piirineuvoston puheenjohtajaksi. Molemmat pestit on sellaisia, joissa tarvitaan tolkullista ja hyvää partiojohtajuutta [toi "tolkullinen" on muuten joku koulutustyyppien lempisana, ja se on jollain diffuusiolla levinny myös muualle] . Tietty aikaa pestin hoitamiseenkin pitää olla jonkin verran, varajohtajalla ehkä vähän enemmän kuin Pinen puhiksella.

PiNen puhiksen olisi hyvä pystyä katsomaan partiotoimintaa laajalti ja pitkälle eteenpäin. Toisaalta se pesti on myös vähän tasapainoilua, koska pinen ja pihan työnjaosta keskustellaan aina silloin tällöin Pinen päätösten yhteydessä. Toisaalta pääsee Pihan kokouksiin vaikuttajaksi, mutta ilman ministerien velvollisuuksia ryhmien ja muiden hommien tekemisestä.

Varajohtajan pesti - ja puhun nyt kokemuksesta - on siitä kiitollinen, että voi aika pitkälti itse ja yhdessä pihan kanssa valita minkälaisia juttuja tekee. P on tehnyt paljon toiminnan suunnittelua ja projekteja, mä olin taannoin mukana piirin tavoitteiden pohtimisessa ja muissa kehittämisjutuissa, mutta ei tietenkään ole sanottua että se tuleva varajohtaja hyppää suoraapäätä P:n tai mun entisiin saappaisiin. Se työnjako kuitenkin sovitaan sitten sen työparin kesken, järken ajatusten pohjalta.

Varajohtajana ei tartte myöskään partioida joka päivä jos ei huvita, voi pitää viikonkin partiovapaata jos tuntuu siltä. Piirinjohtajana se on ainakin mulle ollu vähän vaikeampaa kuin varajohtajana, noin arkisin. Yks ajankäyttöön vaikuttava homma tässä pijo-pestissä on ollu toiminnanjohtajan esihenkilönä toimiminen. Se on musta aika vaativa vapaaehtoispesti, kun työntekijöillä on kuitenkin oikeus hyvään esimieheen, ja hyvään ja vakaaseen työyhteisöön ja työnantajapolitiikkaan. Siksi mä otinkin esimiesvalmennuksen mun kogin lopputyön aiheeksi, koskapa mulla on 18 kollegaa tässä esimiestilanteessa.

nojoo, menipä filosofiseksi. Nyt aion tehdä bannerin tohon vaalisivulle. Sinä voit miettiä että asettuisitko ehdolle johonkin pestiin: www.papa.partio.fi/vaalit.

Hullunkuriset perheet

2006-09-20T16:45:00.000+03:00

Olen löytänyt jälleen sisäisen lapseni. Tai siis.. No kuitenkin, mulla on pari viikkoa ollut idea sellaisista Hullunkuriset Perheet -korteista, joita me voitaisiin käyttää pihassa jäsenkokoukseen valmistautuessa vaikkapa perehdytysmateriaalina. Hauskempiahan ne olisi kuin jotkut powerpointit.

Korttipakassa jokainen uusista piireistä neuvotteleva tai perustava piirirypäs olisi oma perheensä, ja pelaajan tehtävänä sitten olisi kerätä koko perhe.

Idea-asteelle homma olisi varmaan jäänytkin, jollen olisi kertonut sitä lauantai-iltana muille partioneuvostossa. Me innostuttiin kehittelemään meiän hullunkurisille perheille tarinoita ja persoonallisuuksia ja identiteettejä. Myös peliin syntyi lisää sääntöjä ja juonenkoukeroita siinä samalla.

FisScen oli tietty Svarta Beppen, eli mustapekka, Äspee vanhuspariskunta mexicolaisine sisäkköineen, Pohjanmaat ehkä pohojalaisia veljenpoikia serkkutyttöineen ja niin eespäin. Nyt nimittäin näyttää siltä että noi kortit voi ehkä toteutuakin jossain muodossa, jäsenkokoukseen siis. Kysyn tietty muilta kommentit, mutta tiedoksenne että oon huomattavan innoissani. :)

Tänään kohta just pihaan, jossa esityslista on pitkä kuin nälkävuosi (mm. TA, ToSu, ja muita käteviä lyhenteitä). Onneks olen ennakoinut tilanteen ja tehnyt meille suklaajuustokakkua. :D nam.

Hyvin tehty

2006-09-11T18:06:00.000+03:00

Reilu viikko sitten Piha teki arviota siitä miten kunkin toiminnanalan vuoden alkupuolisko meni suhteessa meiän asettamiin tavoitteisiin. Ministerien arvion jälkeen olin eri tyytyväinen, ja tietenkin iloinen kaikkien pihan jäsenten ja luottisten puolesta, jotka oli saanut sen kaiken aikaan.

Meillä on ollut monia onnistuneita projekteja, kisojen ja sunnitteilla olevien Juhlavuoden SM-kisojen lisäksi myös Partioviikko ja kehitysyhteistyöhanke Remppa, leireineen. Uusiakin on aloitettu, Piirileiri niistä varmasti suurimpana. Uusi piiritoimistokin alkaa pikkuhiljaa hahmottua sinne Töölönkadulle.

Aluetapaamisten ja muun normaalin aluetyön lisäksi oli aloitettu uusien lippukuntien perustamishankkeita, 2-3 muistaakseni, ja mietitty tilastojen hyödyntämistä entistä paremmin toiminnassa, mikä vielä tarkentuu nyt syksylläå.

Oli perustettu uusi Ohjelmaryhmä lähes tyhjästä, ja nyt syksyllä pidetään leirinjohtamiskurssia ja voidaan laittaa jakoon ensimmäisiä ryhmän tuottamia tukimatskuja muun muassa riihityksien tekemistä varten.

Kotka toimikuntineen puolestaan on tarkistanut kaikkien kurssien sisällöt ja aloittanut erityisprojektin VJ-kurssien järjestämisen tukemiseksi. Ohjelmaryhmän perustaminen pisti myös kummisysteemit uusiksi, mikä vaikutti myös useimpiin meiän toimikuntiin.

Luottisporukka on parantanut luottisten perehdyttämistä piirin pyörteisiin ja pelastanut jo aiemmin pihan extrastressiltä ottamalla vastuulleen syyssempan järkkäilyt, mikä varmastikin näkyy myös Sempassa. Viime viikonlopun Syyssemppa järkkäilyineen ja ohjelmineen oli musta tosi onnistunut.

Kiinteistöjen saralla Isännistöt toimii entistä paremmin ja talouskin näyttää about siltä kuin on suunniteltu, eikä syksylläkään ole mitään kummallisuuksia odotettavissa. Viestintä puolestaan on tehnyt oivan lippukuntien viestintäohjeen, joka on juurikin menossa painoon. Samoin tekeillä on paraillaan myös viestintästrategia, joka määrittelee miten, kenelle ja missä me viestitään.

Tässä ohella Piha oon vielä ehtinyt osallistua valtakunnalliseen partioon pohtimalla kasvatustavoitteita, uutta ikäkausijakoa ja työstämällä yhteistä strategiaa ja tottakai miettimällä järjestön kehittämistä ja piirien yhdistämisiä sun muita suurempia projekteja, osin yhdessä PiNen kanssa.

Ja tietty, kaiken perustana se ihan normitoiminta, jonka tekee kaikki aktiivit luottikset: aluetapaamiset, jotain 3-4 PJ-kurssia kevään aikana, useampia ea-kursseja ja muita ikäkausikursseja ja vihjareita, leikki-,kiipeily, kisa- ja ties mitä kaikkea. Aika hirvittävän aktiivista! Vaikka on epäilemättä parantamisen varaakin, voidaan ihan varmasti taputtaa itseämme olkapäälle ja todeta että hyvin tehty!

Hyvin tehty.

kalle

ps. Oho, sadas postaus meni neljä viestiä sitten. Ihan huomaamatta. Sadasneljäs postaus! Hurjaa.

edit 10 min myöhemmin: Huomasin muuten juurikin äsken että olen tehnyt vähän samantapaista arviota kesäkuussa 2005, ja - vähän erilaista - jouluna 2005 ...jotta ilmeisesti ensi jouluna sitten taas. :)

Onko tämä se oikea?

2006-09-07T15:32:00.000+03:00

En ole koskaan ollut autokaupassa ihan ostamassa jotain (autoa, yllättäen). Luin kuitenkin muinoin koulussa (kai), että aina kun kuluttaja on tekemässä jotain suurempaa hankintaa, useimmat tekee hintavertailuja. Mutta vertailut ei lopukaan siihen kun ostaa sen auton tai asunnon tai sohvan. Vielä senkin jälkeen seurataan aktiivisesti hintoja, jotta voi sitten varmistua ettei tullut nyt todellakaan ostettua huonoon aikaan, liian kalliilla tai muuta.

Mä huomaan itsessäni nyt saman efektin. En todellakaan autoihin tai edes skoottereihin liittyen, vaan tähän mun pestiin. Tein loppukesästä päätöksen että olen ehdolla piirinjohtajavaalissa. Ja nyt on mitä ilmeisemmin ton jälkivarmistuksen aika.

Huomaan aina jokaisen partiotapahtuman jälkeen aina pohtivani että oliko se hyvä päätös, tuntuuko musta tämä pesti edelleen kivalta, riittääkö varmasti voimat ja onko tämä pesti sitten varmasti se oikea - jos siis tulen valituksi. Jotain korjausliikkeitä tässä ehkä joutuu tekeen jotta jaksaa, mutta toistaiseksi päätös on aina ollut sama. :D

kalle

liian paljon partiolainen?

2006-09-01T13:45:00.000+03:00

Olin viikon purjehdusretkellä Kreikan saaristossa. Jengi oli pääosin partolaisia tai ex-partiolaisia, mutta olipa joitakin "ihan normaalejakin" mukana. Partiosta ei kyllä juurikaan puhuttu, mikä oli aivan erinomaista. Siinä mielessä parde on vähän kuin töitä, että siitäkin pitää saada irtiottoja ja lomaa.

Porukka naureskeli mun aikatauluja ja prioriteetteja, kun jouduin lähtemään kotiin päivää aikaisemmin jotta ehdin piirihallituksen seminaariin. Ja onhan se huvittavaa. Hallitseeko partio mun elämää vai mitä? Ei oikeastaan, lupaukset on pidettävä ja se semma oli sovittu jo tammikuussa ennen kuin tiesin koko purjehdusreissusta.]

Tänään olen sitten koettanut suhtautua normi-elämään. tai no, mulla on vielä tää päivä lomaa jotta sain nukkua pitkään koko yön matkustamisen jälkeen, ja ehdin suhtautua kaikkiin partiohommiin ennen lähtemistä piirihallituksen kesäsemmaan illalla.

prioriteetit siis. palaamma varsinaisiin partioaiheisiin tuonnempana.
.

Jesh! Jesh! Jesh!

2006-08-20T22:52:00.000+03:00

Meillä on kolme - KOLME! - hakijaa piirileirin johtajaksi!

Aivan mahtavaa. Osaa hakijoista olen jo haastatellut, ja olen jo nyt varma että ainoa ongelma valinnassa on tehdä päätöksiä hyvien ehdokkaiden välillä. Juuri nyt olo on kovin kevyt.
.

Suuret saappaat

2006-08-17T22:58:00.000+03:00

Tänään olen kantanut sitä sinivalko-raidallista huivia, sitä joka on kaulassa kaikilla ulkomailla vierailevilla partiolaisilla kun he edustavat Suomea ja meiän partiota, sitä samaa, joka oli kaulassa myös muilla partioneuvoksilla tänään. Halusin muistaa että se huivi on etuoikeus, josta seuraa myös velvoitteita.

On etuoikeus olla piirinjohtaja ja kuulua partioneuvostoon, olla mukana vaikuttamassa koko Suomen partioliikkeeseen, ja saada tuntea kaikki muut piirinjohtajat.

Mutta on myös velvoitteita, kuten luoviminen hankalissa tilanteissa oman piirin ja kaikkien suomen partiolaisten edun välillä, vaikeiden päätösten tekeminen ja joskus myös niiden selittäminen sitten omille joukoille.

Tänään oli sellainen päivä, jolloin tunsin vahvasti että se sinivalkoinen huivini velvoittaa minua katsomaan asioita koko Suomen kannalta.

Puhuimme uudesta piirijaosta.

Koetin ajatella kaukokatseisesti ja ajatellen kaikkien Suomen partiolaisten etua, oli se partiokolo sitten töölössä tai torniossa. Koetin katsoa ja ymmärtää asioita kaikilta puolilta, olla samaan aikaan vakuuttava ja fiksu, [todella vaikeaa ad hoc, muuten], rohkea ja yhteistä päätöstä rakentava, mutta kuitenkin kuulla ja arvostaa myös toisten mielipiteitä.

Koetin muistaa että kaikilla lähelläni partioivilla ihmisillä, niin partioneuvostossa kuin meillä piirissäkin, on erilaiset taustat iän, kokemuksen, maantieteen ja ajattelutavan suhteen, ja että kaikki ovat fiksuja ja ajattelevia ihmisiä ja haluavat saada aikaan parhaan päätöksen. Koetin kuunnella ja löytää parhaita ratkaisuja minäkin.

Uskon että Partioneuvoston päätös uudesta piirijaosta oli oikea ratkaisu. Uskon, toivon ja teen töitä, että tulevaisuus niin myös osoittaa.

Mistä on kallen partio tehty?

2006-08-10T09:46:00.000+03:00

Uudenmaan piirinjohtaja Satu kirjoittaa blogissaan, http://pijot.vuodatus.net, että partio on aina ollut se kiva ja mahtava juttu jota on puuhastellut paljon mieluummin kuin vaikkapa opiskeluja, kodin siivoamista tai töitä.

Mutta yhtäkkiä, ainakin tilapäisesti, Sadun "partio ei ollutkaan enää niiden kivojen ja kiinnostavien juttujen listalla, vaan niiden, jotka on pakko suorittaa ja hoitaa. Olin melkein kadottanut The Jutun."

Tunnistin itseni. Munkin juttu on vähän muuttunut. Jo jonkin aikaa on ollut niin, että mun suurin motivaatio näihin hommiin ei tulekaan siitä, että on vaan yksinkertaisesti niin hauskaa ja kivaa tehdä, vaikka toki niitäkin hetkiä on.

Pohjimmiltaan mä kuitenkin jaksan ja haluankin [sanoinko mä että haluan? no huhhuh.] käyttää aikaa johonkin strategian viilailuun tai uudistusten pohtimiseen siksi, että tietää että kun tämän jutun tekee, se edistää jotain tosi edistettävän arvoista: hyvää partiotoimintaa.

Se ei aina tietenkään aina ole paras motivaation lähde, koska en mä suinkaan jaksa siivotakaan riittävän usein, vaikka tiedänkin että se olis hyödykästä. Tarvitaan sudenpentulogiikkaa vuorten valloittamiseksi, ja muutakin: ilman hyviä tyyppejä tästä ei tulis mitään, eikä ilman hauskuutta ja rentoutta, tai niitä satunnaisia huippuhetkiä ja muita valaistumisen paikkoja.

Siitä on mun partio tehty.

Kohasavussa

2006-08-08T13:05:00.000+03:00

Luppolaulun sävel soi vieläkin päässä. Olipa tosi mukava olla kolme-neljä päivää leirillä, suorastaan juuripartion äärellä.

Ensin oli vain Koskenhaltioiden savunjohtaja Mikke ja toinen vanhempi jode Ansku. Ja hulluna pitkätukkaisia tyttöjä ja sinihupparisia vaaleita poikia - kuka sanoikaan että menee Porolaan karkkiostoksille? Ja keitä noi kaks tyttöä nyt onkaan joita pitäis hoputtaa syömään tai hampaidenpesulle?

Aika nopeasti sudarit ja vartiolaiset alkoi erottua toisistaan ja nimiäkin jäi muistiin - ja yllättäen monien poikien nimet oppi ensin.

Oli suorastaan luppoisaa olla lasten kanssa pitkästä aikaa, ja etenkin leppoisaa olla vaan yhtenä johtajana muiden joukossa joka tekee (lähes) niin kuin käsketään ja vaan nauttii täydestä sydämestään kaikesta leirin ohjelmasta. [mitä nyt joskus taantui sudaritasolle riehumaan ja yllyttämään sudareitakin siihen, tai muuten vaan unohteli omia kamojaan minne sattui.]

Sain myös hianon luppomerkin ja osallistuin kahteen iltaohjelmaan, jossa nolasin itseni tiettykin niinkuin nyt ohjelmien luonteeseen kuuluu. Mutta oli se hauskaa. Leirin aikana musta tulikin lähes koskenhaltia, melkein opin niiden huudonkin. Tai ainakin sen lopun.

Oli tietty jännä olla jonkun muun kuin oman lippukunnan savussa. Oppi ja näki toisen lpk:n tapoja joihin ei muutoin ehkä törmäisi. Kohasavu tuntui pelaavan hyvin, ja olinkin tosi vaikuttunut savun leiriveejii-systeemistä. Leirivartiossa oli sekä sudareita että vartiolaisia, jotka myös nukkui sekaisin naigereissa. Joka vartiossa oli pari vikan vuoden vartiolaista leiriveejiinä, jotka huolehti omalta osaltaan savun hiljaisuudesta, ja että omat tyypit oli ajoissa lähtemään ja että niillä oli oikeat kamppeet mukana.

Toki siis muut jodet oli mukana nukuttamisessa, herättämisessä, hukkuneiden kamppeiden etsinnässä ja vei sudareita ohjelmiin. Mutta ison vastuun ne leiriveejiit kyllä kantoi, se helpotti ja sujuvoitti arkea tosi paljon.

On siinä tietty vaarana se että leiriveejiit ottaa sen vastuun liian vakavasti ja väsyy ja alkaa stressaa siitä, tai että ne ei ehdi nauttia ohjelmasta niin paljon kun niistä tuntuu että pitää vahtia niitä lapsia. Mutta ei se nyt tuntunut mitenkään yli menevän kuitenkaan.

Ja uskon että osin ton systeemin ansiosta kohassa ei ollu yhtään koti-ikävää potevaa lasta koko aikana. Se on todella hämmästyttävää. Melkein jokaisessa muussa Lupon savussa oli. Mutta Koskenhaltioissa onkin voimaa.

Luppo

2006-08-04T01:01:00.000+03:00

tänään olen rakentanut rinkkatelinettä, kiristänyt ainakin viittä naigeria, ja pystyttänyt yhden (tottakai hiljaisuuden jälkeen) ja huutanut täysiä iltanuotiolla. mahtavaa!!

laukut on pakattu

2006-08-01T23:31:00.000+03:00

hipheijaa! en muista milloin oisin viimeksi odottanut jotain retkeä niin että oisin pakannut viikonlopun kamat jo tiistaina! [yleensähän se tapahtuu noin perjantai-aamuna, tai vielä fiksummin, perjantai-iltana neljän jälkeen kun viideltä pitäisi olla jo stadissa menossa.]

no, nyt lähtö Lupolle on kylläkin jo torstai-iltapäivänä. Se on se vantaalaisten partiolaisten ensimmäinen alueleiri Porvoossa. Musta siis tulee lähes vantaalainen viikonlopun ajaks, kun pääsen sinne sudarijohtajaks.

Tarkistin että puukko on terävä, että hattu on matkassa, ja mietin tarkkaan että uskaltaako lähteä yksillä housuilla [ei, koska jos on vaan yhdet, niille kaatuu kuitenkin kattilallinen kastiketta heti ekana leirituntina - murphy. ] ja kuinka paljon lämpimiä ja viileitä paitoja oikeastaan pitääkään ottaa neljäks päiväks. ja että pitääpä muistaa ottaa se luppopinssi mukaan.

Eri siistiä! En olekaan ollut kesäleirillä tänä vuonna, puhumattakaan nyt vantaalaisesta kesäleiristä. Ja sitä paitsi oon ahkeroinut ja istunut kotona koneen ääressä koko kesän, joten tää on mun ensimmäinen oikea retkikin piiitkään aikaan. [mä uskon että espan piknikkiä ei lasketa tässä yhteydessä..]

Joten oon ansainnut jotain hauskuutta. Harmi vaan että taisin jättää vesipyssyt viime kesän kogi-leirillä Pöllö-vartion arkkuun seuraaville Pöllöille. No, Pöllöt epäilemättä huomas kuinka hauskoja ne on kesäkuumalla. Ja sitäpaitsi mä ehdin vielä hommata uudet vesipyssyt huomenna pihan työvaliokunnan jälkeeen.

edit 2.8.: Oho, se tvk onkin näköjään vasta ens viikon keskiviikkona. No, parempi niin. :)
.

Uni

2006-07-31T10:02:00.000+03:00

Alan huolestua. Näin viime viikolla unta piirihallituksen kokouksesta. [Vähemmästäkin huolestuu, eikö. Ja kyllä, se oli jossain määrin painajainenkin. :) ]

Unessa olin tosi vakaasti päättänyt että nyt tämänkertainen pihan kokous menee tosi hyvin, kaikki asiat ehditään käsitellä riittävän hyvin, kokous ei veny koskapa mulla on hihassa kaikkia trikkejä, ja että kaikille jää vieläpä hyvä fiilis siitä kokouksesta. Eli olin siis päättänyt että nyt tulee aika unelmakokous.

No, kesken kokouksen huomaan sitten että koko homma luisuu nyt vääjäämättömästi käsistä, että en kertakaikkiaan osaa käyttää niitä mun trikkejä. Ja mitä?! Yhtäkkiä puolet hallituksen jäsenistä on jossain ihan muualla kuin kokoustilassa ja mä vaan puhun tyhjille seinille. Saan ihan järkyn kohtauksen ja meen sanomaan tosi tiukasti niille että "nyt tuutte takasin sieltä. Mä en todellakaan leiki teiän kanssa ens vuonna jos teitä ei kerran kiinnosta nämä jutut, eikä tehdä tätä juttua mun kanssa tässä hallituksessa." [Niinku muka pihalle, tai kellekään luottikselle vois ikinä puhua tohon sävyyn!]

Että olisin ensin luvannut että leikin niiden kanssa jos mut valitaan, ja sitten uhkaan että en leikikään jos nei ole kunnolla. [Ja ikäänkuin tollaset uhkaukset jotenkin liikuttais ketään pihasta. :DDD ]

No, ne tyypit oli tottakai ihan pihalla, että mitä tuo oikein vaahtoo. Yhtäkkiä siinä unessa ilmeisestikin oli joku ihan sovittukin kahvitauko meneillään, ja mä vaan itse olin ihan pihalla. [Joku vois ehkä todeta että se nyt ei ole kovinkaan yllättävää.. :D]

Tulkitse tätä nyt sitten.

Hmm, ehkä tää nyt sit oli se lupaus.
Uhkauksiin en kyllä ala.

.

Apuva!

2006-07-27T09:16:00.000+03:00

Kohta alkaa elokuu, eikä vieläkään kandidaatteja piirileirin johtajiksi!

Kohta on pakko turvautua lahjontaan, tai jotain.
(Jos sekään auttaa.)

Ehkä ne P:n lupaamat ilmiantopalkkiot ois kuitenkin parempi idea.

partiopyrähdys kesken kesän

2006-07-21T14:51:00.000+03:00

huhhuh.
Kolmena päivänä tällä viikolla oon tehny vähän niinku partiota. Omituista ensin on ihan tyhjiä viikkoja [hyvä vaan!], mitä nyt kommentoi jonnekin uusipartio.fi -foorumille, mutta sitten yhtäkkiä onkin viikko ihan partiota ja sitten taas ei näy, kuulu partiota pitkiin aikoihin.

Tällä viikolla suunniteltiin varajohtaja P:n kanssa jo vähän tota meiän Pihan kesäsemmaa, joka kylläkin on vasta syyskuun alussa. Että mitä juttuja siellä pitäisi olla ja miten niitä ehkä vois jopa käsitellä.

Onneks meillä on lähes kaikki suuret rutistukset takanapäin, kun ollaan jo alkukesästä käsitelty noita uusia kasvatustavoitteita ja ehdotusta uudeksi partion ikäkausijaoksi - jos oikein muistan niin Pihalla oli joitain huomioita mutta ei nyt mitään ihan kauhian radikaalia niihin.

Samoin me kateltiin ja kommentoitiin myös SP:n uutta strategiaa. [Nyt ne kaikki - yllätys-yllätys - lojuu mun pöydällä, koska lupasin kirjoittaa ne kommentit puhtaaksi ja laittaa tsekattavaksi että onko tulkinnat oikeita..]

Kaiken kaikkiaan pihasemman suunnittelu kuitenkin on vielä aika alkuvaiheissaan. Muun muassa pitäs keksiä joku järjellinen, mutta ei liian raskas tapa, jolla voitais antaa ja saada toisiltamme ja itsellemme palautetta viime keväästä. Mitään suuria paperiharjoituksia kun ei taida jaksaa. Hyviä ideoita vastaanotetaan. :)

Niin, ja jos jollain on palautetta pihalle sen toiminnasta niin sitäkin vastaanotetaan. :) Saa antaa jopa nimettömänä, vaikka tietty on kiva tietää että kuka meitä kehuu [kun muuta palautetta kellään ei tietenkään edes ole ]. :DD

Olen myös nyt viime aikoina miettinyt kaikenmaailman syntyjä syviä, niinku täältäkin on ollu luettavissa. Se liittyy tietty tohon kogi-työhön. Mun kogi-tehtävä on siis organisoida piirinjohtajille esimiesvalmennuksia aina partioneuvostojen yhteydessä. ( Kun piirinjohtajan pestiin kuuluu ainakin yhden partiotyöntekijän esimiehenä toimiminen, joillakin useamman.)

En siis itse pidä niitä settejä, vaan olen yleensä pyytänyt kaikkia asiantuntijoita puhumaan ja pitämään valmennuksia. Mulle ne on ainakin ollut hyödyllisiä, toivon että muillekin. Siihen liittyen mun nyt sitten pitää vielä pohtia että mitä kaikkea olen tässä kogin jälkeisessä partioelämässäni oppinut. Saa nähdä, ehkä siitä tulee vielä joskus postaus tännekin. :)