Suuret saappaat

Tänään olen kantanut sitä sinivalko-raidallista huivia, sitä joka on kaulassa kaikilla ulkomailla vierailevilla partiolaisilla kun he edustavat Suomea ja meiän partiota, sitä samaa, joka oli kaulassa myös muilla partioneuvoksilla tänään. Halusin muistaa että se huivi on etuoikeus, josta seuraa myös velvoitteita.

On etuoikeus olla piirinjohtaja ja kuulua partioneuvostoon, olla mukana vaikuttamassa koko Suomen partioliikkeeseen, ja saada tuntea kaikki muut piirinjohtajat.

Mutta on myös velvoitteita, kuten luoviminen hankalissa tilanteissa oman piirin ja kaikkien suomen partiolaisten edun välillä, vaikeiden päätösten tekeminen ja joskus myös niiden selittäminen sitten omille joukoille.

Tänään oli sellainen päivä, jolloin tunsin vahvasti että se sinivalkoinen huivini velvoittaa minua katsomaan asioita koko Suomen kannalta.

Puhuimme uudesta piirijaosta.

Koetin ajatella kaukokatseisesti ja ajatellen kaikkien Suomen partiolaisten etua, oli se partiokolo sitten töölössä tai torniossa. Koetin katsoa ja ymmärtää asioita kaikilta puolilta, olla samaan aikaan vakuuttava ja fiksu, [todella vaikeaa ad hoc, muuten], rohkea ja yhteistä päätöstä rakentava, mutta kuitenkin kuulla ja arvostaa myös toisten mielipiteitä.

Koetin muistaa että kaikilla lähelläni partioivilla ihmisillä, niin partioneuvostossa kuin meillä piirissäkin, on erilaiset taustat iän, kokemuksen, maantieteen ja ajattelutavan suhteen, ja että kaikki ovat fiksuja ja ajattelevia ihmisiä ja haluavat saada aikaan parhaan päätöksen. Koetin kuunnella ja löytää parhaita ratkaisuja minäkin.

Uskon että Partioneuvoston päätös uudesta piirijaosta oli oikea ratkaisu. Uskon, toivon ja teen töitä, että tulevaisuus niin myös osoittaa.