Yhdessä päättäminen on vaikea laji. osa 2. (kogi)

Edellisessä viestissä mietin sitä että pitäisi toisaalta pystyä tekemään päätöksiä edes jollaisella aikataululla, jottei hommat nyt veny ja vanu ihan määrättömiin ja saadaan jotain aikaiseksikin. Toisaalta taas usein on tilanne että osasta luottiksia tuntuu että päätökset tehdään päätöksiä liian nopealla aikataululla. Se pätee meillä piirissä mutta tietty etenkin nyt liittyen näihin suuriin uudistuksiin tuolla keskusmeijerin puolella.

Keskitiellä on vaikea kulkea. Totta kai on niinkin että jos letkassa on 10 ihmistä, ja madon etupää kääntyy mutkasta, niin se kymmenes kääntyy vasta hetken kuluttua siitä samasta mutkasta. Mutta jos letkassa onkin 100 ihmistä, niin se sadas kääntyy vasta paljon myöhemmin siitä mutkasta.

Harmi kyllä aina ei voi odottaa että se sadas tyyppi olisi jo kääntynyt. Etenkin kivuliaissa muutoksissa on mun mielestä helpompi tehdä amputoinnit vähän nopeammalla aikataululla kuin sahata sitä jalkaa ikuisuuksien ajan. (kääk mikä kielikuva.. huh!)

Itse asiassa muistelen että ainakin yritysten fuusioita (liittymisiä yhteen) on tutkittaessa on todettu että yritysostojen jälkeinen toiminnan yhdistäminen onnistuu parhaiten siten, että suurempi yritys (usein ostaja) mahdollisimman nopeasti saa pienemmän yrityksen systeemit korvattua omillaan. Alkaen siis ihan kirjekuorien malleista ja päättyen tottakai talouden systeemeihin ja organisaatioon.

Avainsanoina siis _mahdollisimman ripeästi_ sen oston jälkeen. Koska heti sen oston jälkeen ihmiset odottaa ja pelkää muutoksia tapahtuvaksi, ja jos mitään ei tapahdukaan, tulee sellainen "just joo, tässäkös tää nyt olikin"-tunne. Ja sitten ehditään tottua jo siihen että ei tässä nyt mitään muuttunutkaan. Myöhemmin muutoksien tekeminen onkin sitten takkuista ja aiheuttaa paljon enemmän muutosvastarintaa.

No, partiossa nyt harvemmin mitään toimintoja ostetaan tai myydään, mutta epäilemättä samat muutoksen hallinnan säännöt pätee meilläkin. Siksi siis äänestän joskus mieluummin äkkikirpaisua kuin vuosikausien vatvomista ja vitvomista, joka vaan vie kaiken ajan ja huomion sen itse toiminnan pyörittämiseltä. Ja niin ympyrä sulkeutuu: missä kohtaa saavutetaan se piste jossa päätöksentekoon on osallistunut riittävän monta ihmistä.