Onko piirin toiminnassa elämyksiä ja seikkailua? (kogi)

Kun mietin piirin toimintaa ja elämyksiä & seikkailua menetelmänä ja toimintatapana, mulle tulee mieleen kolme eri kysymystä:

• Tarjoaako piirin toiminta elämyksiä ja seikkailuja kursseille ja tapahtumiin osallistuville?
• Vaikuttaako järjestäjien valitsemat toimintatavat siihen kuinka paljon osallistuja kokee tai voi kokea elämyksiä ja seikkailuja?
• Tarjoaako piirin toiminta elämyksiä ja seikkailuja piirin luottiksille, jotka puuhastaa niitä tapahtumia, kursseja, hallintoa tai muuta?

Ensimmäiset kaks kysymystä on vähän niinkuin limittyneinä toisiinsa.

Uskon että osallistujat kokevat elämyksiä ja seikkailuja piirin kursseilla. Ainakin jos elämys ja seikkailu voi olla jotain muutakin kuin jotain extreme-juttuja. Ja musta voi.

Palautteesta päätellen vaikkapa PJ-kurssi on elämys monillekin osallistujille, eikä siinä ole kuitenkaan mitään sellaisia perinteisiä seikkailuelementtejä mukana (kuten fyysisillä ja uskalluksen äärirajoilla toimimista). PJ-kurssin elämys syntyy ehkä eniten siitä uudesta näkökulmasta ja katsantotavasta partioon, jonka kurssi monille avaa. Tapahtumista vois ottaa esimerkiksi paraatin, joka on tosi perinteinen, mutta siltikin varmasti elämys monillekin osallistujille.

Mutta sitten tää toinen osio onkin jo hankalampi, etenkin ihan perinteisiä kursseja silmällä pitäen. Nimittäin mun mielestä menetelmät ehdottomasti vaikuttaa keskivertokurssin tai tapahtuman elämyksellisyyteen. Ja mun mielestä päpassa vois käyttää ehkä enemmän luovuutta kursseja suunnitellessa.

Nimittäin jos ajatellaan että vaikkapa LJ-kurssin käyminen sinällään on osallistujan "elämysluokassa" noin kohdassa "keskiverron alapuolella".

Mutta jos kurssilla käytetään jotain erityisiä menetelmiä - siis luovuutta - niin se n kurssin elämysluokka voikin korottua.

Kärjistäen siis että kaikki rupeamat ei perustu vartion tai yleisiin keskusteluihin ja ryhmätöihin, vaan esimerkiksi joku kurssin kuivakkain osio [mitä, onko sellaisiakin?] tehdäänkin ulkona, koko kurssilla on kokoava teema jota käytetään taustatarinana kaikissa rupeamissa ja jonka mukaan kaikki kouluttajat on pukeutuneet.

Tai että koko kurssi alkaakin siten että kaikki kurssilaiset kidnapataan ja kuljetetaan silmät sidottuina kurssipaikkaan, jossa ne sitten joutuvat pienten riehuja-sudenpentujen armoille [oon varma että sellasia sudareita varmaan saisi lainaksi mistä tahansa lippukunnasta], ja kurssilaiset joutuis sitten taltuttamaan ne aluks. Sitten tilanne purettais ja pohdittaisiin.

No joo. kaikkeahan sitä voi keksiä ja melkein kaikkea voi toteuttaakin, jos vaan aikaa ja jaksamusta riittää. Mutta usein realiteetit iskee kiireen ja aikataulujen ja yleisen jaksamattomuuden muodossa [voiko olla kyse myös osaamattomuudesta? Ettei osata keksiä jotain erityistä?], ja päädytään sitten tekemään siitäkin aiheesta ryhmätyö. Eikä se kurssi ehkä olekaan sitten niin elämyksellinen kuin se voisi olla. Ja silloin asiaakaan ei opita niin hyvin kuin voisi, eikä se kurssi toimi johtajan rentouttavana hetkenä arjen keskellä, eikä motivoi tai toimi esimerkkinä toimimaan itse luovasti laumanjohtajana. janiinedelleen.

Enkä mä edes tarkoita että kaikkien LJ-kurssien pitäisi olla keskenään kovinkaan erilaisia - tuskinpa monikaan LJ käy sitä kurssia kahdesti.

Mutta tästä tietty päästään siihen kolmanteen kysymykseen eli että tarjoaako tämä luottisten tekemä toiminta elämyksiä ja seikkailuja meille piirin luottiksille itselleen.
Kyllä varmasti aika moni leipääntyis Jos tekisi kaikki kurssit juurikin samalla kaavalla, vaikka ne olisikin tosi elämyksellisiä niille osallistujille. Joten vaihtelua tarvitaan, jo omankin motivaation takia.

Musta jokaisen luottiksen omalla vastuulla tehdä partiotaan siten että siinä on elämyksiä ja seikkailuja. Ei kannata jättää sitä edes porukan puheenjohtajan harteille.

Eikä musta kannata jättää partioelämyksiään pelkästään sen varaan että osallistuu johonkin toisten järjestämään tapahtumaan, vaikka toki esimerkiksi luottisten tapahtumista koetetaan tehdä sellaisiakin.

Eikä pari kertaa vuodessa riitä ainakaan mulle partioelämykseksi joka jotenkin kantais eteenpäin. Musta on kiva jos ihan normi kokouksessakin on jotain sellasta elämyksellistä. Vaikka nyt hyvä ja mielenkiintoinen keskustelu, erilainen paikka tai mahtavan hieno ja vapaa tunnelma.